Lapsella oli tänään neuvola ja sieltä saatiin taas vähän tärkeitä mittoja; pituus 87 senttiä ja paino 15 kiloa..huh! Tosin mittojen ottaminen oli aika kovan työn takana,lapsi huusi ja rimpuili kuin syötävä. Jouduinpa sitten minäkin siihen vaa'alle ja vähän kauhistuin. Ei ihme,että muutamat vaatteet ovat tuntuneet kumman pieniltä viime aikoina:) Herkkulakko on kummitellut mielessäni jo hetken ja nyt taitaa sitten olla sen aika. Voi kurjuus.
Mutta aloitan sen kyllä vasta maanantaina (niinkuin kaikki kunnon lakot ja kuurit pitääkin aloittaa..:)). Lähden nimittäin lauantaina Turkuun juhlimaan yhden ihanan tytön synttäreitä! Lapsi menee päiväksi mummulaan ja mies lupasi hoitaa illan ja yön,suorastaan halusi! Kivaa! Ja jos yhtään tunnen synttärisankaria,herkkuja on luvassa ja paljon! Onneksi kaapista löytyy muutamia kivoja ja ei-niin-tiukkoja-vaatteita:)
Tänään sain myös valmiiksi ranteenlämmittimet. Niitä on vilahdellut monissa blogeissa ja niistä innostuneena kokeilin vihdoin tehdä sellaiset itse. Vähän muhkuraisethan nuo ovat,mutta valmistuivat ihanan nopeasti ja lämmittävät oikein hyvin.
Nyt onkin jo uusi pari puikoilla..ties vaikka sen saisi yksi toinen ihana tyttö,kenellä on myös kohta synttärit:)
Voi veljet tuo tyttö on suloinen!!!!!! <3 Ihana panta ja virne. Vaikkei mittauksista niin välittänytkään ;D
VastaaPoistaHerkkulakko on oikeasti tosi hankalaa. voin jonkun tuhannen kerran kokeilun perusteella sanoa :D
Voi että mikä rusetti-Peppi! Mun rannestimet on kans vähän hassut ja muhkuraiset, mutta ei se menoo haittaa :) Haluisin tehdä samaa sävyä kaulurin (siis kaulustimen;)) viel kevääks. Ja juu, näihin kemuihin ei ehkä kannata tulla herkkulakkoilijan :))
VastaaPoistaMuruinen! Aloituskuvasi on ihana, näetkö sinäkin siinä sydämen?
VastaaPoistaHanna-Leena: Hihhiii:D Tultiin kotiin ja ihmettelin kun hetken päästä oli ihan hiljaista..menin olohuoneeseen ja Peppi oli verhon takana piilossa,oli laittanut itse tuon pannankin päähän:))
VastaaPoistaJa joo,mullakin varmaan tuhat herkkulakkoa takana ja kaikki ihan yhtä epäonnistuneita. Mutta jos nyt ainakin kokeilisi vähentää niitä herkkuja:)
Outi: Joo,ei se mukuraisuus menoa haittaa! Ja synttäreillä ei herkkulakkoilla ikinä:D
Eilen tänään huomenna: Kiitos! Ja kyllä,huomasin sen sitten kun olin ottanut kuvan..se on sydänrisu:)
Eksyin tänne ensimmäistä kertaa, ilokseni! Mukava lukea samaa elämänvaihetta elävien juttuja (olen itsekin pienen tytön äiti). Noita ranteenlämmittimiä olen minäkin miettinyt tehdä, mutta en ole vielä päässyt alkuun, aloitteleva kutoja kun olen, ja vähän laiskakin vielä. Minkälaisella "reseptillä" kudoit nuo, näyttävät ihanan rouheilta?
VastaaPoistaMimmi: Heipä hei ja tervetuloa:) Minustakin on mukavaa seurata samassa elämäntilanteessa olevia ihmisiä,joten taidanpa tulla kurkkimaan myös sinun blogiisi:)
VastaaPoistaJa hmm,ei ollut sen kummempaa reseptiä,helmineuloksella kudoin ne,eli vuorotellen oikeaa ja nurjaa ja sitten oikean päälle nurjaa ja nurjan päälle oikeaa. Alku vähän kangerteli,mutta kun pääsin vautiin,niin valmistuivat aika nopeasti,kokeile ihmeessä!
Voi, miten suloinen tyär, ja valloittava hymy!!!
VastaaPoista