Hei sitten elokuu

..nähdään taas vuoden päästä!

Pikaisesti..

..Helsinkiin ja takaisin.
Miehen puhelin korjattavaksi ja meille masun täytettä täältä. Ja oli muuten hyvää! Nopeaa ja maukasta,nammmm. Suosittelen.
Jälkkäriherkkuja haimme mukaamme täältä. Jättiläismuffinsit pyörivät mielessä koko matkan,mutta olivat loppuneet. Onneksi oli jättiläiskeksejä ja jättiläismarenkeja. Keskustassa oli mukava hulina ja vilske ja monta paikkaa mihin olisi voinut poiketa. Emme ehtineet,seuraavalla kerralla sitten.
Kotona ihmettelin maahan ilmestyneitä keltaisia lehtiä. Nyt jo ja noin paljon.
Höh.

Nyt kuitenkin ihana ilta kaksin miehen kanssa (tosin marenki yrittää tulla väliimme koko ajan..),lapsi meni anopille yöksi!

Hyvää lauantai-iltaa kaikille!

Ystävä pääkaupungista

Ihana Maria tuli tänään pikaiselle vierailulle vanhoille kotikulmilleen.
Kävimme vanhojen aikojen muistoksi (ihan kuin siitä olisi jo ikuisuus kun Maria muutti pois..) kirpputorilla ja teellä. Kirpparilta löysimmekin yllättäen hurjan paljon kaikkea kivaa! Jopa niin paljon,että kassalle mentäessä osa piti jättää sinne odottamaan seuraavaa kertaa.
Teetä joimme isot mukilliset,otimme paljon valokuvia (olipa kivaa kun kerrankin en ollut ainoa joka pomppi kameran kanssa:)),höpötimme suumme kuiviksi ja kävimme riehumassa lapsen kanssa leikkipuistossa.
Oli oikein mukava ilta ja hetken tuntui siltä,että Maria ei olisi pois muuttanutkaan:)

Iso tyttö jo

Tänään olen kummastellut pihalta löytynyttä piikikästä kukkasta ja yhtäkkiä isoksi kasvannut lasta. Kaikki kyllä sanoivat,että lapset kasvavat nopeasti..mutta että näin nopeasti!
Nykyään ovet aukeavat ihan helposti ja uunikin on mennyt jo kerran päälle. Joka paikkaan pitää kiivetä,varsinkin kirjahyllyyn ja tuolien kautta keittiön pöydälle. Äidin ja isin sänky on paras paikka pomppimiseen ja tanssimiseen,ja äidin laukku on oikea aarrearkku. Keittiön kaapit pitää tarkistaa tasaisin väliajoin tyhjentämällä ne lattialle,samoin oma lelukoppa. Jos pyykkitelineessä on vaatteita,ne pitää kiskoa lattialle ja sen jälkeen niitä vedetään perässä. Ja äiti on ihan huono sisustamaan - tuolit ja penkithän kuuluvat keskelle huonetta tai käytävää,ihan niinkuin sohvatyynyt lattialle. Sen sijaan kenkien kuuluu olla ympäri taloa,mieluiten hyvin piilotettuina. Juokseminen on hauskaa - varsinkin karkuunjuokseminen silloin kun pitäisi vaihtaa vaippa tai pukea.
Ja aina,kun kuuluu musiikkia,pitää tanssia.

Kaikkea tätä tohinaa ja hulinaa säestää suloinen mongertava höpötys. Se taukoaa vain syödessä (eikä aina silloinkaan) ja nukkuessa. Olisi niin ihanaa ymmärtää sitä!
Mutta toisaalta..ei sillä ole mikään kiire.
Tahdon tyttöni pysyvän pienenä ihan hetken vielä.


P.S Tietääkö kukaan mikä tuo kukka/kasvi on?

Iltakävelyllä

Lauantai

Lauantaina kävin lapsen kanssa ulkoilmakirppiksellä,mikä oli levittäytynyt yhteen kokonaiseen kaupunginosaan. Ja siellähän oli sitten vaikka mitä ihanaa!
Vihertävänkeltainen käsintehty matto maksoi kympin ja sillä hinnalla se oli pakko ostaa. Meillä ei ole kuin muutama matto (käytännön syistä),mutta tuo on kuin meille tehty! Nyt se on ulkona tuulettumassa ja odottamassa,että joku tamppaisi sen. Hmm..halukkaita?
Kaksi rannerengasta maksoivat mukavan mamman pöydässä yhteensä 10 senttiä ja ovat olleet käytössä siitä lähtien. Toinen on väriltään ehkä hieman jouluinen,mutta yhdessä tykkään niistä kovasti! Arabian vihreäraitainen kulho maksoi vain euron,mutta jouduin tinkaamaan sen 75 senttiin,koska minulla ei ollut enempää:) Lisäksi ostin harmaan vyön eurolla sekä kasan kankaita kuudellakymmenellä sentillä,mutta niistä ei ole kuvaa. Nyt toivonkin entistä enemmän,että ompeluinnostus alkaisi pian!
Myöhemmin kävin pikkusiskoni ja lapsen kanssa iltakävelyllä ja leikkipuistossa,samalla tuli vähän herkuteltuakin:)
Oli mukava päivä!

Kyllä sen jo huomaa

Syksyn nimittäin.
Se lähestyy kovaa vauhtia ja on päässyt jo ihan lähelle melkein huomaamatta. Valo on kyllä yrittänyt kertonut siitä,samoin yhtäkkiä kylmenneet aamut ja illat. Ja se kirpeän omenainen tuoksu ilmassa. Ei sitä haluaisi vaan uskoa.
Sama juttu se on joka vuosi..kesä tuntuu menneen liian nopeasti ohi eikä siitä haluaisi vielä päästää irti.
En ole vieläkään päättänyt pidänkö syksystä vai en. Rakastan kyllä syksyn valoa ja värejä ja kirpeää tuulta. Sitä,että pitkästä aikaa saa kaivaa ihanat villatakit esiin ja kietoa kaulaliinan kaulaan. Ja sitä omenan tuoksua ilmassa. Mutta harmittaa kun kesä loppuu..ja että syksyn jälkeen tulee talvi. Kauniit valot ja värit muuttuvat yllättävän nopeasti pimeäksi ja ankeaksi.
Mutta..tänään kesä oli vielä voitolla ja ilma oli aivan ihana! Aurinkoinen,tuulinen ja juuri sopivan lämmin. Kävin miehen kanssa aamukahvilla ja tulostamassa muutaman pehmolelun ohjeen hänen työpaikallaan. Katsotaan mitä niistä syntyy:)
Muuten olenkin ollut melkein koko päivän ulkona. Käynyt kävelyllä,kerännyt lapsen kanssa mustaviinimarjoja ja haudannut pienen hiiren. Lapsi tuli se kädessään parvekkeelta,luuli leluksi ja suuttui kun otin pois. Hiiri-parka oli niin pieni ja niin söpö,että melkein itku tuli. Enkä voinut vain heittää sitä jonnekin,se olisi tuntunut pahalta. Käärin sen sitten raparperin lehteen ja hautasin raparperin viereen.
Levätköön siellä rauhassa.

Keskellä viikkoa

- näin hyvän ystävän
- söin vaaleanpunaisen leivoksen
- lainasin ison kasan kirjoja
- puhuin varpusille
- iloitsin auringonpaisteesta
- kummastelin yllättävää sadetta
- ostin paljon hedelmiä ja vain vähän karkkia

Melkein unohdin..

..esitellä nämä ihanat kirpparilöytöni muutaman viikon takaa!
Vaseliiniputeli (mikseivät ne ole enää yhtä hienoja?) ja helmitaulu ovat täältä,missä kävin vihdoin ensimmäistä kertaa. Viehättävä pieni paikka,täynnä kaikkea kiehtovaa ja ihanaa. Olisin voinut ostaa sieltä vaikka mitä,hinnat eivät nimittäin olleet mitään mahdottomia; vaseliiniputeli ja helmitaulu maksoivat yhteensä vain viisi euroa. Ja vielä Naks-pussiin pakattuna:) Ehdottomasti tutustumisen arvoinen paikka!
Muut löydöt ovat kirppareilta,hinnat kohdallaan niissäkin: pillerirasia maksoi 0,80 senttiä,kuusi lautasta kaksi euroa ja vyö 0,30 senttiä. Laukku oli vähän kalliimpi (7 e),mutta minkäs teet..se oli rakkautta ensi silmäyksellä:)


P.S Täältä löytyy kiva arvonta,käykäähän kurkkaamassa!

Aina mielessä

Kannan nykyään kameraa aina mukanani. Osaksi siksi,että se on niin helppoa - laukun saa lapsen rattaisiin eikä sitä tarvitse kantaa itse. Ja tietenkin myös siksi,että haluan ottaa kuvia - tai ainakin,että siihen on mahdollisuus. Jollain kummallisella tavalla tuntuu turvalliselta kun kamera on mukana. Silloin joskus kun kamera sattuu jäämään kotiin,tuntuukin hieman orvolta. Ja tietenkin siltä,että kuvattavaa olisi vaikka kuinka.
En tiedä johtuuko tästä blogista vai uudelleen alkaneesta innostuksestani valokuvaamiseen,mutta näen nykyään joka puolella kuvattavaa. Vähän niinkuin katselisin maailmaa koko ajan kameran linssin läpi. Äsken kävelylläkin päässäni raksutti taukoamatta: "noista leppäkertuista saisi kivan kuvan,samoin tuosta joutsenperheestä ja laiturilla nukkuvista sorsista. Ja noi heinätkin näyttävät niin kuvauksellisilta auringonpaisteessa. Miksen mä ottanut sitä kameraa mukaan?"
Toisaalta se on hieman häiritsevää - ihan kuin en näkisi enää mitään sellaisenaan,vaan aina vain hyvä valokuva mielessä.
Mutta taas toisaalta..se on hauskaa! Samalle paikalle on kivaa palata kameran kanssa ja kokeilla ottaa sellainen kuva,mitä mielessäni olin suunnitellut. Välillä mieli tekee kepposet eikä kuvasta tule yhtään sellainen kuin olin kuvitellut. Mutta välillä etukäteen mietitty onkin parempi kuin hetkessä napattu.

Onko teillä jotain samantapaisia asioita,mitkä ovat aina mielessä?