Turku - sunnuntai

Sunnuntaina laiskoteltiin koko aamu niinkuin sunnuntaisin kuuluukin. Juotiin paljon teetä ja syötiin kaikessa rauhassa. Kuunneltiin myös vanhoja biisejä,mitkä toivat hassuja muistoja mieleen. Ennen kuin lähdin kotiin,käytiin vielä herkuttelemassa jättimuffinsilla ja marenkileivoksella,nammmm:)

Turku - lauantai

Lauantaina käveltiin jalat rakoille,syötiin masut palloiksi,rusketuttiin naamasta ja ostettiin uudet kengät. Ja vähän muutakin:)

Turku - perjantai

Minilomani Turkuun oli aivan ihana!
Ja mikä parasta- se venyi yhdestä yöstä kahdeksi yöksi ja tulinkin vasta eilen kotiin:)
Nyt on levännyt olo ja hyvä mieli,eikä tylsä maanantai ja alkava arkikaan ahdista ihan niin paljon kun aikaisemmin.
Mutta..oli siis aivan supermukava viikonloppu,kiitos siitä vielä paljon Outille!
Tehtiin vaikka mitä kivaa..
Syötiin hyvin ja herkuteltiin oikein kunnolla. Kierreltiin monta tuntia kaupoissa ja löydettiin kaikenlaista ihanaa. Käytiin kävelyillä pitkin Turkua ja näin paljon uusia paikkoja. Juteltiin äänemme käheiksi ja naurettiin mahat kipeiksi ja aiheutettiin yleistä pahennusta useammassakin paikassa:) Juotiin myös mukeittain teetä ja hölmöiltiin,ja lisäksi pääsin ihanaan vaahtokylpyyn..oi.
Sain myös nukkua kaksi yötä ihan rauhassa - kukaan ei kuorsannut vieressä,eikä kukaan herännyt yöllä huutamaan tuttia. Se jos mikä oli luksusta! Ja minulla oli myös ehkä maailman suloisin unikaveri - pienen pieni Papu nukkui molemmat yöt peittoni alla lämmittämässä:)
Tässä Papu ja keppi.

Kohti Turkua!

Hip hei! Lähden siis kohta Turkuun pienenpienelle minilomalle ystäväni Outin luokse.
Ihanaa! Tiedossa paljon höpöttelyä,herkuttelua ja (meidät tuntien) myös jonkin verran shoppailua..:)
Nyt menen pakkaamaan ja sitten nokka kohti Turkua!
Hyvää viikonloppua teille kaikille,nauttikaa ihanasta auringosta!

Vespa-parka

Kokeilin eilen ensimmäistä kertaa mieheni Vespaa.
Sitä ennen olen vain kerran "ajanut" skootterilla (joskus 16-vuotiaana) mikä oli paljon pienempi ja kevyempi kuin tuo Vespa. Silloin ajoin pihatiemme päähän ja kaikki sujui hyvin siihen asti,kunnes piti kääntyä takaisin. No en kääntynyt..paitsi kyljelleni skootterin alle.
Sen jälkeen en ole polkupyörää lukuunottamatta muihin kaksipyöräisiin koskenut.
Toki olen miehen Vespaa ihastellut (ja kaikkien muidenkin) ja ollut kyydissä..ja ehkä vähän haikaillut omaa. Olisi niin kiva pärisytellä miehen kanssa pitkin ja poikin pikkuteitä ympäri Suomea!
Mutta kun ensin sellaisella pitäisi oppia ajamaan! Mies on yllyttänyt minua kokeilemaan jo vaikka kuinka kauan,enkä ole ole uskaltanut. Ensinnäkin,hajottaisin Vespan,sillä aivan varmasti kaatuisin sillä (mies ei uskonut) ja toiseksi satuttaisin itseni kaaduttuani.
No,mutta. Eilen mies sai sitten ylipuhuttua minut kokeilemaan "ihan nopeesti vaan".
Ja ehkä jo arvaatte miten siinä sitten kävi..suoraan oli ihan helppo ajaa ja pysähtyminenkin onnistui jotenkuten. Mutta se kääntyminen!
Ensimmäisellä kerralla vauhti loppui kesken,mutta onneksi sain jalan maahan ja pidettyä Vespan ja itseni pystyssä,mutta mies vaati uutta yritystä: "mä pidän tarakasta kiinni". Mies piti ja minä onnistuin siitä huolimatta ajamaan ojaan ja kaatumaan.
Tietenkin!
Mahtoi kyllä olla naapureilla hauskaa kun maattiin keskellä risteystä,minä Vespan vieressä ja mies Vespan päällä. Ei oikein tiedetty olisiko pitänyt itkeä vai nauraa..lopulta kuitenkin naurettiin:)
Kuvista näette,mihin kuntoon Vespan sain ja pahaltahan se näyttää mutta kuulemma on ihan helppo korjata,onneksi. Mutta itsepä halusi,että kokeilen,vaikka tietää kuinka tapaturmaltis olen!
Ja onneksi myös me säästyimme suuremmilta vammoilta. Minä selvisin vain yhdellä ikävällä mustelmalla ja vähän kipeillä käsivarsilla,miestä sattui jostain syystä enemmän kuin minua. Leukaan tuli haava,oikea ranne on ihan sininen ja turvoksissa ja saman käden käsivarsi ihan haavoilla.
Eli siis voi Vespa-parkaa ja voi mies-parkaa.
Niin..ja aionko kokeilla uudestaan?
Ehdottomasti:)

Oranssia ja keltaista

Aamulla maa oli valkoinen ja tuli tyhmä olo..eihän sitä lunta enää pitänyt tulla! Höh.
Onneksi aurinko paistoi ja oli valoisaa,harmaa taivas olisi ollut jo liikaa.
Päätin sitten piristää itseäni (ja vähän lasta ja miestäkin) ja tein aamulla kauralastuja,ensimmäistä kertaa moneen vuoteen. Niiden tekemisessä ei kauaa mennyt ja lopputulos oli oikein onnistunut,nam! Niitä olenkin sitten rouskutellut teen kanssa pitkin päivää:)

Rakeita

Tuijotin äsken keittiön ikkunasta hieman epäuskoisena ulos - satoi rakeita!
Aika hassua.
Mutta rakeet kyllä ovat aika hassuja,pikkuruisia jääpalloja. Pienenä niitä piti aina napata kielellä kiinni ja syödä.
Nytkin teki mieli mennä ulos keräämään niitä..en kyllä yhtään tiedä,mitä olisin niillä sitten tehnyt. Syönyt?
No,sen sijaan että olisin mennyt ulos pyörimään suu auki,kaivoin kaapista Lontoon rakeita ja rouskuttelen nyt niitä..hyviä ovat vaikka eivät taivaalta sataneetkaan:)

Sillävälin kun ihmettelin rakeita,eräs pikkuneiti oli keksinyt kuinka kenkälaatikon saa auki ja päättänyt sitten tyhjentää sen ihan kokonaan. Ehkä tämä oli pieni vinkki äidille - voitaisko ottaa kevätkengät jo käyttöön?
Myös kaikki muut laatikot on viimepäivinä ruvenneet aukeilemaan kummasti.
Apua.
Liimaa,teippiä,hakasia?

Lorutellen runotellen

Luin eilen Vauva-lehdestä,että kaikenlainen loruttelu ja laulelu on hyväksi vauvoille ja lapsille. Tiesinhän minä sen. Ja onhan se ihan itsestään selvää,että lapset pitävät musiikista ja loruleikeistä. Laulaminen rauhoittaa ja hauskuuttaa.
Mutta en minä silti ole laulanut enkä lorutellut lapselleni oikeastaan yhtään.
En osaa.
En muista mitään lastenlauluja saati sitten loruja. Mitä nyt muutaman säkeen Tuiki tuiki tähtösestä ja siitä Mörrimöykyn tanssilaulusta,minkä nimeä en edes muista.
Tunnen itseni vähän huonoksi äidiksi. Lapseni ei pääse tutustumaan lorujen ja laulujen ihmeelliseen maailmaan.

Mutta eilen näin myös ystäväni Suvin ja hänellä oli lapselle lahja - lorukirja.
Aika sopivasti etten sanoisi. Selailin sitten kirjaa kotona ja haparoivalla äänellä kokeilin hieman lorutella lapselle. Lapsi tuijotti ja hymyili,repi kirjan kädestäni ja alkoi pureksimaan sitä. Hmmm.
Äsken kokeilin uudestaan ja kyllähän se kieli niihin loruihin jännästi taipui,vaikka hassulta se tuntuikin. Lapsi teki kuten eilenkin,nauroi ja rupesi syömään kirjaa.
Mutta alku kai tämäkin.
Ehkä innostun loruttelemaan ja laulelemaan - tai sitten en,mutta ainakin aion kokeilla. Varsinkin kun on noin hieno kirja!

Tänään

Tänään on juuri oikea aika
muurahaisen lentää kuuhun
ja tehdä semmoinen taika
että namusia sataa suuhun

Hyvää viikonloppua kaikille! Toivottavasti teille(kin) sataa namusia suuhun:)

Värikylpy

Kävimme keskiviikkona vauvojen värikylvyssä ja lapsi ottikin sen ihan kirjaimellisesti.
Aluksi leikittiin naruilla ja kankailla,mutta lasta ei kiinnostanut - piti lähteä konttausretkille. Käytiin sitten vähän nojailemassa muihin äiteihin ja mielenosoituksellisesti kontattiin pois piiristä keskelle lattiaa tuijottamaan muita.
Kun päästiin vihdoin leikkimään väreillä,eivät nekään oikein kiinnostaneet..paisti maistamismielessä.
Sotku oli melkoinen ja myös minä pääsin kylpemään oranssissa,punaisessa ja keltaisessa.
Taiteilujen jälkeen tuli superkiukuttelut (pilasin kaiken kun putsasin naaman ja vaihdoin puhtaat vaatteet) mutta jotenkin selvittiin rattaisiin ja pihalle ja sitten tuli uni.
Huh.
Ja olisi kyllä äideillekin uni maistunut,tuntui kuin olisi suuremmankin urotyön tehnyt. Aika rankkaa tuo värikylpy..mutta ensi viikolla uudestaan!