Toukokuun viimeisenä

Kaksi vuotta sitten heräsin ensimmäistä kertaa tässä talossa. Kaivoin vaatteet muuttokassista ja söin aamupalaa vieraassa keittiössä. Lähdin töihin ihanaan kahvilaan,viimeistä kertaa. Masu pingotti raitapaidan raitoja hassusti.
Vuosi sitten lämpömittari näytti + 30 °c vielä myöhään illalla ja söin kesän ensimmäisen irtojäätelön. Outi oli kylässä ja lapsi oli kalju ja näytti ihan pojalta,mutta nukkui vielä kahdet päiväunet. Se oli mukavaa.
Tänään keittiö ei ollut enää vieras ja vaatteet valitsin kaapista. Kahvilaa ei enää ole eikä kiire töihinkään. Maistoin kesän ensimmäisiä uusia perunoita ja kävin pyöräretkellä lapsen kanssa. Samalla vietiin miehelle evästä töihin ja löydettiin Fidasta lapselle kahdet kengät kokoa 27. Paria numeroa liian isot,mutta vaaleat piti saada heti jalkaan eikä niitä olisi saanut ottaa pois edes nukkumaan mennessä. Ostettiin myös pesuaineita ja saippuoita ja käytiin leikkipuistossa. Evääksi oli mehua ja raparperipiirakkaa.
Tänään kesä tuli takaisin ja on ollut hyvä olla. Lapsi on ihanampi kuin koskaan.

Tänään leivoin vihdoin kesän ensimmäisen raparperipiirakan. Teen sen aina samalla nopealla ja helpolla marjapiirakan ohjeella. Tulee mehevä ja ihana,nam. Onneksi aurinko on paistanut (jee!) melkein koko päivän ja päästiin pitkästä aikaa pitkälle kävelylle,nyt on nimittäin menossa jo kolmas pala...

Nopea raparperipiirakka

1 muna
1 dl sokeria
2 dl vehnäjauhoja
1 dl juoksevaa margariinia/sulatettua voita
1 dl piimää/maustamatonta jugurttia
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
raparperia/mustikoita/vadelmia

Sekoita kananmuna,sokeri,margariini ja piimä kulhossa. Lisää kuivat aineet ja kaada taikina voideltuun uunivuokaan. Ripottele raparperit ja halutessasi myös hieman sokeria pinnalle. Paista 200 asteessa n. 25 minuuttia.
Juoksevan margariinin sijasta olen käyttänyt ihan tavallista voita sulatettuna ja tänään vaihdoin piimän maustamattomaan jugurttiin. Sopi oikein hyvin,en huomannut mitään eroa. Sokeria laitoin vähän vähemmän,seuraavalla kerralla ajattelin korvata sen hunajalla. Kolminkertaistamalla ohjeen piirakasta tulee uuninpellillinen. Ja tosiaan,raparperin tilalle voi laittaa melkein mitä vaan. Kokeilkaa ihmeessä!

Vieläkin sataa

Aurinko härnää paistamalla hetken silloin tällöin. Aamulla se herätti ihanasti ja nytkin taas kurkkii,mutta muuten on satanut aivan liikaa. Harmittaa kun ei pääse oikein ulos. Pihalla kyllä käytiin ihan nopeasti ja kerättiin sireenin oksia ja raparperia. Tein uuden kiisselin,huomenna on sitten piirakan vuoro.
Tänään olen saanut taas kunnon naurut lapsen jutuista. Päivällä kun piirrettiin,musta vahaliitu oli kuulemma "ihana". Ja vähän sen jälkeen lapsi katseli käsiään ja sanoi: "voi ei. Pitää leikata kynnet." Sen jälkeen juoksi vessaan ja antoi leikata kuuden sormen kynnet. Aika hyvin.

Nyt kirsikkajäätelöä ja elokuva,hauskaa lauantai-iltaa kaikille!

+ 12°c

Tänään on satanut taukoamatta koko päivän,mutta nyt on pilvetön taivas. Aurinkokin tuli äsken hetkeksi esiin ja paistoi kivasti olohuoneeseen. Pölyhiukkaset hohtivat ilmassa ja villatakin sai riisua pois.
Päivällä naapuri pyysi mukaan kirpparille ja tottakai mentiin. Löysin kauniita aterimia,mutta ihan kaikkia en raaskinut ostaa. Macademiapähkinät pääsivät pieneen lasikulhoon ja ystävän ottama kuva kultaisiin kehyksiin. Lapselle löysin ruohonvihreän fleecen ja tällaisen hauskan Rody-ponin. Kyllä sillä onkin sitten pompittu!
Nyt juon rooibosta,ainakin seitsemättä mukillistani tänään. Kaverina on jännän makuisia aprikoosikeksejä ja muutama hyvä lehti. Järven yllä leijuu harmaata utua,ilma näyttää kostealta. Kohta on varmaan paljon sumua.

Kaivoin untuvapeiton kaapinperukoilta takaisin käyttöön,ohuempi kesäpeitto meni sen tilalle odottelemaan lämpeneviä ilmoja. Viileys tuntuu kuitenkin mukavalta,villasukat sopivat hyvin jalkaan kesälläkin. Ja on kivaa kun teetä juodessa ei tule heti hiki.
Tänään sain muutaman pikkuasian tehtyä ja tuli hyvä mieli kun vedin viivat niiden yli listaltani. Kankaitakin kaivoin esiin,oli tarkoitus ommella jotain mutta lähdettiinkin miehen mukaan Helsinkiin. Viikonloppuna meidän piti käydä Vespistissä,mutta sattuneesta syystä emme sinne asti sitten päässeetkään. Tällä reissulla emme taas käyneet missään muualla kuin siellä,Helsinki tuntui olevan aivan tukossa. Ja muutenkin kovin tympeä ja harmaa. Mutta vespat olivat hienoja. Ja talot. Niitä jaksan aina ihailla.
Kotona mies ei tullut edes sisälle,vaan lähti samantien korjaamaan ja asentamaan ja ruuvaamaan ja ajelemaan. Äsken tuli kotiin,innoissaan kuin pikkupoika. Vespa toimii paremmin kuin koskaan eikä tullut edes kylmä,kuulemma. Lapsi puolestaan on hauskuuttanut meitä touhuillaan koko päivän. Äskenkin täytti pienen salkkunsa leluilla,nosti koiransa kainaloon ja huusi: näkemiin,nähdään taas! Käveli huoneeseensa,tuli takaisin ja kysyi: missäs kävit?
Voi jestas mikä söpöläinen.

Keskiviikkona

..kesän ensimmäinen raparperikiisseli,kävelylenkki anopin koiran kanssa ja myöhemmin ystävän kanssa,turkoosi kippo ja pieni maljakko kirpparilta,paljon teetä,vilpoisia sadekuuroja,vesimelonia,harvennetusta omenapuusta oksia kannuun,hikinen reggaeton-tunti,suklaakeksejä,muutama kappale kirjasta iltalukemiseksi.

Äsken join teetä ja söin kylmää pitsaa. Ilmakuivattua kinkkua,ananasta,yrttipestoa,valkosipulia,parmesania. Yritin saada siihen samaa makua kuin mitä maailman parhaassa pitsassa oli,mutta en onnistunut. Persikkakin oli loppu.

Tähän on hyvä lopettaa Naantalin kuvat.
Auringonlaskuun ja ikkunoihin. Tauonneeseen sateeseen ja auringonpilkahdukseen.
Melkein naantalinmakuiseen pitsaan.

Ostin lapselle tuliasiksi pienen Niiskuneidin ja keltaisen salkun. Mies sai vielä yhden synttärilahjan lisää,kun löysin hänelle hienon Vespa-mukin. Siitä tuli heti uusi lemppari. Itselleni en ostanut kuin yhden kirsikan makuisen nekun. Muuta en halunnut. Tai olisinhan minä halunnut vaikka mitä,mutta niitä ei voinut ostaa.
Olisin halunnut pienen puutalon,millä on emalinen talonnumero. Olisin halunnut suojaisan sisäpihan ja narisevan portin. Olisin halunnut kapealle kujalle,nurkan taakse,mäen päälle. Olisin halunnut köynnöksen ikkunan eteen ja lyhtyjä oven pieleen.

Onneksi sain ne edes hetkeksi.

Kaatosade saattoi meidät kotiin,synkkänä ja raskaana.
Sama sade on muuttanut pihamme viidakoksi ja antanut omenapuille kukat. Kunpa se ei vaan hakkaisi niitä kaikkia samantien pois.
Mieli viipyilee yhä rannikolla ja koti tuntuu liian suurelta ja väljältä. Jotenkin kolkolta.
Kaipaan vanhoja hirsiä,pitsiverhoja ja omaa kuistia. Liian ahtaita oviaukkoja ja koristeleikkauksia niiden yläpuolella. Tervantuoksua ja halkeillutta maalia.
Näissä kuvissa on ripaus sitä kaikkea ja enemmänkin. Elän niissä vielä hetken.
Pysykää mukana.

Terveisiä Naantalista!

Muutamien ikävien vastoinkäymisien vuoksi Helsinki muuttuikin Naantaliksi..mutta heti tänne saavuttuamme meille tuli sellainen tunne,että niin sen pitikin mennä. Tänne meidän oli tarkoituskin tulla.
Täällä on ollut hyvä olla. Ihmiset ovat olleet iloisia ja mukavia ja rentoja. Tuntuu,että koko Naantali hymyilisi. Helsingissä ei hymyillyt kukaan. Hotellimme on pieni kuuden huoneen Amandis,kirkon kupeessa vanhassa kaupugissa. Meren rannalla,ikivanhassa talossa. Yli puolet halvempi koiramaksuineen ja autopaikkoineen kuin mitä Helsingissä olisi ollut. Ja niin paljon parempi.
Olemme kävelleet vanhankaupungin kujat ja kadut ristiin rastiin,syöneet maailman parasta pitsaa,ihastelleet upeita vanhoja taloja,rapsuttaneet koiria,syöneet suklaakakkua,laiskotelleet sängyssä,tehneet aamupalaa omassa pienessä keittiössämme ja syöneet sen pitsiverhojen takana pitsiliinan päältä,eilen aamuauringossa,tänään harmaudessa. Lukeneet,valokuvanneet,kurkkineet kauppoihin ja suljettujen porttien taakse,nuuhkineet sireeneitä,kävelleet käsikädessä. Kiivenneet kalliolle katsomaan auringonlaskua ja nähneet sen vajoavan oranssina mereen.

Mutta nyt olemme jo lähdössä pois. Kohta pakataan laukut ja käydään vielä viimeisellä kävelyllä tuulisilla kujilla. Annetaan merituulen sekoittaa hiukset ja kiedotaan huivia tiukemmin ympärille,juodaan ehkä kupilliset teetä jossain suloisessa kahvilassa.

Kiitos Naantali ihanasta viikonlopusta ja kiitos myös Helsingille ja Radisson Sasille lomamme alun pilaamista. Ilman teitä emme olisi ikinä eksyneet tänne.

Ja nyt emme sitten millään haluaisi lähteä pois...