Torstaina

- satoi ja oli harmaata mutta se ei haitannut ollenkaan
- nähtiin Jonsku ja Hilla ja saatiin vappupilli,ilmapallo ja saippuakuplia tuliaisiksi
- käytiin kirjastossa,lainattiin kassillinen kirjoja ja mentiin kilpaa rattailla
- syötiin pitsaa ja ostettiin kesämekkoja alennusmyynnistä
- harmiteltiin ohi mennyttä kirpputorilöytöä ja ihasteltiin toista,mille ei ole tilaa
- leikittiin ja hassuteltiin ja naurettiin kippurassa lapsen tanssiesitykselle,mikä päättyi vahinko-kuperkeikkaan
- haisteltiin simaa ja herkuteltiin kanelisolmuilla ja melkein ylikypsillä kiiveillä

Nyt tippaleipäresepti odottaa pöydällä huomista ja minä nuuhkin oven raosta sadetta ja kirpeää ilmaa. Kaiken tämän auringon jälkeen sade tuntuu ihanalta,niin raikkaalta ja piristävältä.
Kohta on varmaan ihan vihreää.


P.S Meinasin aivan unohtaa..täällä on ihana arvonta,käykäähän kurkkaamassa!

Kaapista löytyi ihanaa rooibos-teetä,minkä olemassa olon olin unohtanut aivan kokonaan. Se on kyllä aivan lempparia nyt ja kyllä sitä on juotukin. Nam. Ulkona puolestaan löysin kukkivan pajun,hohtavia sorsia ja hassuja kasveja. Kurkku on onneksi jo parempi,mutta nenä vuotaa ja olo on ikävän tukkoinen. Suklaakaan ei maistu ja se on jo aika hyvin. Tai huonosti,miten sen nyt sitten ottaa. Päivällä oli kuitenkin pakko käydä kaupungilla hoitamassa asioita ja polkea tyhmässä vastatuulessa melkein koko ajan. Toivottavasti se ei kostaudu huomenna. Jos ei,niin näen Jonskun ja saan hyvän tippaleipäreseptin. Niillä olisi tarkoitus herkutella viikonloppuna.
Nyt nukkumaan,hyvää yötä!

Sitruunat kelluvat simassa,äsken lisättiin joukkoon vielä nokare hiivaa. Saas nähdä mitä siitäkin tulee..vai tuleeko mitään.
Minä juon varmaan kymmenettä teemukillistani tänään ja kuuntelen kun lapsi yskii unissaan. Mieskin on kipeä. Ei tee mieli puhua eikä niellä mitään,paitsi tätä teetä. Se auttaa hetkeksi.
Löysin eilen kirpparilta itsellenkin vähän jotain. Vanhan kehyksen,kukkamekon ja täydellisen harmaan laukun,niin malliltaan,kooltaan kuin väriltäänkin. Niillä kelpaa ottaa kevät vastaan.
Ja eilen illalla lapsi meni nukkumaan uuden autonsa kanssa.
Se todellakin on maailman paras lelu.

Join tänään parvekkeella kevään ensimmäiset teemukilliset,nautin auringosta ja ihailin pulleita silmuja ja kaunista taivasta. Tulin oikein onnelliseksi tästä kaikesta.
Illalla kävin nopeasti kirpparilla ja löysin lapselle pikkuauton ja traktorin. Ne ovat ehkä maailman parhaimmat lelut ikinä. Enpä kyllä muista koska olisin viimeksi käyttänyt kaksieurosen noin hyvin.
Tällä viikolla pitää vielä

- käydä suutarilla
- varata kirpparipöytä
- tehdä simaa (tänään en ehtinyt)
- haravoida piha vihdoin loppuun
- siivota ja tyhjentää vähän kaappeja
- käydä pyöräretkellä lapsen kanssa
- leipoa munkkeja tai muita herkkuja viikonlopuksi
- korjata mekko,lapsen sukkahousut ja miehen villapaita

..ja ehdottomasti juoda lisää teetä parvekkeella ja nauttia auringosta.

Kevät vie mukanaan ja päivät kuluvat kuin siivillä. Ollaan tehty vaikka mitä,mutta sitten taas toisaalta ei olla tehty yhtään mitään. Sain kyllä vihdoin luettua Cavaldan Lohduttajan loppuun ja se muuttui sitä paremmaksi mitä vähemmän sivuja oli jäljellä. Luin myös Pianon ja Tapahtui kerran San Franciscossa ja tykkäsin molemmista. Perjantaina kävin lapsen kanssa ensimmäistä kertaa uimahallissa ja se oli kyllä aika hurjaa. Mutta lapsi tykkäsi kovasti ja mennään varmasti pian uudestaan. Ei nyt ihan heti kuitenkaan. Mieskin löysi vaunuihin renkaat eikä tarvinut odottaa maanantaihin asti,onneksi. Oli aivan orpo olo ilman niitä. Eilen käytiinkin heti katsomassa hävityksen jälkiä siellä,missä moottorisaha murisi perjantaina. Pahalta näytti ja tuntui. Voi puuparkoja.

Äsken mies toi kaupasta tippaleipiä ja minä tajusin,että kohtahan on jo Vappu. Huomenna tehdäänkin sitten simaa.

Käytiin

..Vehoniemessä ja syötiin ihania munkkeja ja vähän valkosuklaakakkuakin. Lapsi tykkäsi molemmista. Ihmeteltiin autoja ja "nopoja" ja ihasteltiin entisaikojen käsityötä. Kyllä vaan autotkin voi olla kauniita. Ja nopot.
Lapsi ajoi vanhalla Linnanmäen törmäilyautolla eikä olisi halunnut lähteä ollenkaan pois. Ja minä mietin,että mikseivät ne törmäilyautot ole enää yhtä hienoja.
Ulkona odotti paikan uusin munkkivahti,kahdeksankuukautinen Milla-koira. Suloinen jättiläinen,mihin lapsi rakastui samantien. Ja minä ja mieskin vähän. Milla pusutti naamaa,käsiä,takkia,ihan mitä vaan ja lapsi kikatti ja halasi. Ja pyysi hetken päästä "lisää pusuja". Aika söpöä.
Iltapäivällä alkoi sade ja laukkuni hihna katkesi Lidlin käytävällä,niin että oikein tömähti. Eilen lapsen vaunuista hajosi toinen takapyörä ja uuden saa kuulemma aikaisintaan maanantaina. Ehkä.

Silti,ihana päivä.

Tänään

- kävelin sillalta hotellille,kuvasin puita ja maisemaa ja surin sinisellä raksittujen puiden kohtaloa. Perjantaina rantareitti suljetaan ja puita kaatuu paljon. Oikeasti paljon. Surettaa ja ihmetyttää,mikseivät ne saisi jäädä paikoilleen?
- sain kylmästä tuulesta hyvän syyn luistaa haravoinnista..vaikka se onkin ihan mukavaa. Mutta ei kylmällä tuulella.
- piristyin vähän uudesta Oliviasta ja huomasin haaveilevani uusista kesäkengistä ja vähän kesämekostakin.
- kävin lapsen ja Jonskun ja Hillan kanssa katsomassa maailman söpöimpiä kissanpentuja isäni luona ja menetin niille sydämeni. Kunpa voitaisiinkin ottaa yksi..
- kokeilin pitkästä aikaa korkokenkiä jalkaani ja mies sanoi heti,että näytän ihan oudolta. Siltä minusta tuntuikin,ihan huimasi. Eikä sitä korkoa ollut kuin ehkä viisi senttiä.. Pitää varmaan pikkuhiljaa hyväksyä se tosiasia,että en ole korkokenkäihminen eikä minusta sellaista taida ikinä tullakaan.
- lapsi sanoi minulle ruokapöydässä että "älä pelleile!" ja niin oikealla hetkellä että ei tosikaan. Tottelin,enkä pelleillyt enää..vaan nauroin.

Kevät etenee nopeasti enkä meinaa oikein pysyä perässä. Puissa on kohta jo hiirenkorvia! Miten se voi olla mahdollista?
Tuntuu aivan ihmeelliseltä ja ihanalta,mutta aika saisi kulua nyt ihan vähän hitaammin. Päivätkin vain hujahtavat ohi.
Tämäkin päivä on jo yhtäkkiä illassa. Olisin halunnut käydä vielä iltakävelyllä,kutoa,lukea,järjestellä valokuvia,vaikka mitä. Sen sijaan tappelin väsyneen lapsen ja tietokoneen kanssa,join teetä ja jämähdin sohvalle. No,onneksi päivä oli muuten oikein mukava. Mies lähti vähän aikaisemmin töistä ja käytiin pitkästä aikaa vanhalla leirintäalueella kevään ensimmäisellä makkararetkellä. Tuuli oli kylmä mutta aurinko ja nuotio lämmittivät. Ja ehkä se pussillisen vaahtokarkkeja,minkä söin melkein kokonaan yksin..:)
Olen aina ihaillut matkan varrella olevaa vanhaa navettaa,mikä on täynnä nimiä menneiltä vuosilta ja tänään vihdoin sain siitä kuvia. Mutta ihan niin tarkasti en ehtinyt sitä tutkimaan,että olisin löytänyt sieltä miehen nimen. Se on kuulemma kaiverrettu sinne vuonna 1986. No,seuraavalla kerralla sitten.

Laiska lauantai

Alkuviikon energisyys muuttui loppuviikon laiskuudeksi. Mutta ei se mitään,ihan hyvällä mielellä olen laiskotellut. Lukenut Nappikaupan naisista,syönyt taloussuklaata,matkannut musiikin mukana kaukaisiin muistoihin ja kuunnellut sateen ropinaa ikkunaan. Räntääkin tuli,hui! Onneksi se suli samantien pois.
Junia kulkee koko ajan. Pitkiä junia täynnä matkustajia,kerrankin. On niin masentavaa katsella aina vain tyhjiä ikkunoita. Uutisissa sanottiin,että VR on ottanut lisäkalustoa käyttöön ja sen kyllä huomaa. Kummallisia vaunu-yhdistelmiä ja tavarajunien vetureita vetämässä matkustajajunia. Mutta eiköhän nyt mennä ihan millä vaan päästään.
Vaikka tulivuori onkin aiheuttanut paljon harmia monille ihmisille,minusta on hienoa,että luonto sotkee näin meidän elämäämme ja suunnitelmiamme. Muistuttaa olemassaolostaan ja voimastaan ja siitä kuinka pieniä me lopulta olemme. Ja kuinka riippuvaisia olemme tekniikasta.
Pelottavaa mutta silti jollain tavalla mahtavaa.

Kiitos vielä ihanalle Liivialle ihanista korteista,ne pääsevät kyllä paraatipaikalle isotädiltä perityn tuolin yläpuolelle. Kuortakaan en raaski heittää pois,on niin kaunis.

Asiasta ja sen vierestä

Eilen oli tämän kevään viimeinen espanjan tunti ja menin paikalle muutamaa minuuttia aikaisemmin ja kuvasin samoja seiniä ja samaa porttia kuin syksylläkin. Muistoksi. Tunti kun ei ollut vain tämän kevään viimeinen,vaan viimeinen myös opettajallamme ja minulle - ainakin toistaiseksi. Ihana opettajamme lopettaa Opistossa ja siirtyy Espooseen lukioon ja minä päätin jo talvella,että ensi syksynä en enää jatka. Vähän harmittaa jättää opiskelut kesken näin monen vuoden jälkeen,mutta tiedän että jatkan kyllä taas joskus. Nyt tarvitsen vain vähän taukoa. Ja jotain uutta.
Viimeisen tunnin kunniaksi tarjoiltiin cavaa ja canapeita ja päädyin taas kerran ihmettelyn aiheeksi kun en juonut. Heti epäiltiin että olen raskaana. En ole. Etkö sitten tosiaan juo,et edes viiniä ruoan kanssa? Ei,en todellakaan. Pelkkä hajukin tekee jo pahaa. En oikein tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa kun ihmisten juomattomuutta ihmetellään enemmän kuin juomista. Joka kerta sama juttu. Aivan kuin minussa olisi jotain vikaa. Mutta annas olla jos minä rupeaisin ääneen ihmettelemään,että miksi sinä tai sinä sitten juot? Siitähän vasta sota syttyisi. No,onneksi minua ei kiinnosta muiden asiat ja juomiset niin paljoa,että rupeaisin sitä ääneen ihmettelemään. Mutta sanotaan nyt selvyyden vuoksi,että olen kyllä joskus juonut ja ihan tarpeeksi. Se aika ei ollut mitään mukavaa enkä mielelläni sitä muistele. Olin aivan eri ihminenkin silloin. Onneksi tapasin mieheni ja muutuin,muutenkin kuin vain juomisen kohdalla.
En juo koska se on minusta typerää ja alkoholi maistuu aivan järkyttävälle. Ja koska olen nähnyt vierestä mitä se voi tehdä ihmiselle.
Välillä voisi ollakin ihan mukavaa juoda sitä viiniä lasillinen ruoan kanssa tai vaikka kirsikkaolut miehen kanssa puoliksi. Mutta kuten sanoin,pelkkä hajukin tekee jo pahaa..en vain pysty. Älkääkä nyt vain ottako tätä tekstiä itseenne,tarkoitus ei ole arvostella eikä loukata ketään. Se,että minä en juo ei tarkoita sitä että kukaan muukaan ei saisi juoda. Tai että muut olisivat jotenkin huonompia kuin juovat. Ei ei,ei ollenkaan.
Se on kaikken oma asia.
Kunpa vain ne ihmettelijätkin muistaisivat sen.

Hyvää perjantaita kaikille ja anteeksi tällainen tylsä teksti! Ehkä palaan vielä piristämään tunnelmaa ja näytän mitä ihanaa posti toi. Se piristi ainakin minua.

Västäräkistä vähäsen

Puistossa vastaan käveli hevonen,monta koiraa ja yksi västäräkki. Siinä se tepasteli hetken pyrstö keikkuen,nokki vähän maata ja vilkuili minua ja koiria. Lähelle ei päästänyt,mutta kuvan sain. Nyt odotellaan sitten pääskysiä.
Kotona jatkoin haravointia,kärräsin hirveän kasan lehtiä ryteikköön ja löysin sieltä lumikelloja ja paljon muita kukkia,joiden luulin kuolleen yhden kukkapenkin mukana. Mutta ne olivatkin selvinneet. Kivaa!
Päädyin myös siihen tulokseen,että lapsella on jonkilainen "mitä-äiti-nyt-tekee"-tutka ja että se on päällä silloinkin,kun lapsi nukkuu. Sillä samalla minuutilla,kun lopetin työt ulkona ja menin sisälle juomaan teetä,lapsi heräsi. Jos olisin jäänyt ulos,unetkin olisivat varmaan jatkuneet. Hmmm.
Mutta nyt on rauhallista,tutkat sun muut on pois päältä. Kukkakupissa on tummaa suklaata ja yöpöydällä odottaa muutama kirja. Niiden pariin siis,hyvää yötä!

Ihana kevät

Käsissä rakkoja,huulet rohtuneet auringosta. Pihassa iso risukasa,monta pienempää lehtikasaa ja siellä täällä pilkahduksia vihreästä. Joka puolella paljon lisää leskenlehtiä ja sinivuokkoja,muutama krookus ja valkovuokkojakin jo. Ilmassa punarintojen sirkustusta ja lukematon määrä ihania perhosia. Hevostallien vieressä viisi valkoposkihanhea,hassuja muukalaisia sorsien ja nokikanojen joukossa. Postilaatikossa ensimmäinen ebay-ostokseni,hieno vanha kameran hihna. Kolmetoista euroa postikuluineen. Tykkään kovasti.

Lakaisinkonekin kävi täällä. Nyt on sileät kadut.
Iltakävelyllä lapsi jaksoi kiertää korttelin ja minä haistoin jo kesän.

Ihana kevät.

Eilen löysin sinivuokkoja,tänään leskenlehtiä! Ihanaa! Nyt on kevät.

Ja meidänkin pihaan ilmestyi tänään sorsa. Se uiskenteli koko päivän pienessä lätäkössä,kävi välillä maalla nukkumassa ja vähän tallustelemassa. Vein sille puolikkaan sämpylän ja tunsin itseni ihan pikkutytöksi syöttäessäni sitä.
Sen jälkeen lainasin naapurista oksasaksia ja sitten sai puskat ja pensaat kyytiä. Teki hyvää,minulle ja pihalle. Vaan kukakohan jaksaisi mennä keräämään kaikki ne leikatut oksat?