Voiko olla surkeamman näköistä koiraa? Nelli ottaa tämän kevään nyt vähän henkilökohtaisesti,on ihan liian märkää ja kuraista ja joutuu vielä pesullekin. Joka päivä. Kyllä on pienen koiran elämä rankkaa.
No,totta puhuen minäkin kaipasin tänään kumisaappaita ja haaveilin kuivista kaduista. Kumpiakaan ei nyt ole,mutta saappaat voi onneksi ostaa..niitä kuivia katuja odotellessa.

No,huomenna etsitään ainakin vähän kuivempi kävelyreitti,leivotaan paljon muffinseja ja juhlitaan lapsen ensimmäisiä nimppareita.
Ja sanotaan tervetuloa huhtikuulle!

Käytiin tänään lapsen kanssa Turussa ja siellähän oli jo melkein kevät. Kivaa! Kivaa oli myös nähdä ihana Outi. Vietiin Outille lapsen vanha autoistuin ja kassillinen pieniä vaatteita ja saatiin ihania,itsetehtyjä sämpylöitä ja mustikkavalkosuklaakeksejä. Teen kanssa,tietenkin. Voi juku kun oli hyvää! Lapsi ei tosin olisi halunnut syödä mitään muuta kuin pelkkää voita sämpylöiden päältä..hmm.
Kaupungilla ostetiin synttärilahja naapurin pojalle ja kesähattu lapselle ja nähtiin yhdet paljaat sääret (hyrr!),paljon narsisseja ja maailman söpöin metsäjänis. Siellä se vaan nökötti,kerrostalon pihalla. Ihan kaikessa rauhassa.

..ja seuraavan kerran kun nähdään Outi,ison masun tilalla onkin pienen pieni vauva. Aika jännää! :)

Sunnuntaina

..virvottiin ja varvottiin ja syötiin aivan liikaa suklaata
..käytiin siellä ja täällä ja tuolla
..nähtiin monta ihanaa kissaa ja kaksi söpöä pupua
..kierrettiin taas Linna ja oikein monta lätäkköä

Kotona mies otti ovikellon sulakkeen irti.

Vettä sataa edelleen.

Vähän vihreää jo

Katsokaa,löysin tänään vähän vihreää! En usko,että se on ikinä näyttänyt niin hyvältä kuin tänään,kaiken tuon kuran ja loskan keskellä. Sadekaan ei haitannut yhtään. Ihanaa!
Pienestä värin pilkahduksesta innostuneena ompelin lapselle oman versioni pääsiäispupusta. Aikamoinen möhkälehän siitä tuli eikä minulla ollut kuin pörrööntyviä villalankoja naamaa varten..mutta lasta se ei haitannut,pupu pääsi heti pomppimaan mukaan leikkeihin:) Ja lapsikin on onneksi jo parempi,kuume meni nopeasti pois. Känkkäränkkä on kyllä ollut kylässä koko päivän,mutta kai se on ihan ymmärrettävää. Eihän kipeänä oleminen ole koskaan kauhean mukavaa.

Mutta,aamulla sitten virpomaan,ensimmäistä kertaa lapsen kanssa! Kivaa!


P.S Muistakaa Earth Hour ihan kohta! Meillä ollaan polteltu kynttilöitä koko ilta ja kohta sammutetaan viimeinenkin lamppu:)

Osaan kohta Postimies Patet ulkoa,lapsi ei halua katsoa nyt mitään muuta. Mutta ei se mitään,antaa toisen katsoa kun ei muutakaan jaksa. Ollaankin makoiltu koko päivä sohvalla,välillä vähän torkuttukin. Olen ihastellut pajunkissoja,kuvannut vähän ja herkutellut aivan liikaa. Ulkona kävin nopeasti kun lapsi nukkui ja voi kun oli lämmintä! Vähän kyllä harmitti,kun ei päästy lenkille mutta kyllähän sitä ehtii. Ties vaikka jo huomenna.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Ei pudottu jäihin eikä upottu hankeen ja nyt vintin rappusilla on kaksi kannullista koristeltuja oksia odottamassa sunnuntaita. Tytöt nukkuivat kiltisti päiväuniaan,toinen ulkona ja toinen eteisessä,sillä välin kun koristeltiin niitä ja se oli ihan hurjan hauskaa! Varsinkin kun juotiin samalla teetä,juteltiin ja syötiin taloussuklaata. Nam.
Lisäksi sain Jonskulta kaksi hienoa kulhoa,mitkä hän oli ostanut kirpparilta mutta ei sitten keksinytkään niille mitään käyttöä. No,minä kyllä keksin,toisessa on nytkin pieniä suklaamunia:)

Lapsi nukkui tänään ennätyspitkät neljän tunnin päiväunet,mutta olikin sitten herätessään tulikuuma. Voi pientä raukkaa. Ilmankos ei ruokakaan maistunut. Onneksi telkasta tuli Postimies Pate,se pelasti paljon. Ja lämmin maito ja äidin kainalo.

Radan varressa oli vielä viime keväänä ja kesällä iso pajukko,sitten syksyllä tuli mies oranssissa haalarissa ja sahasi sen matalaksi. Kuinkakohan monen pupun pesä sielläkin oli? Voi voi. Tänään kuitenkin huomasin,että muutamiin kaadettuihin pajuihin oli ilmestynyt kissoja..aika hassua! Siitä oli hyvä napata pieni nippu mukaan. Huomenna mennään ystävän kanssa etsimään lisää oksia sunnuntaita varten,mutta rannasta.
Ellei upota hankeen tai jäihin. Ei kai.
***
Tänään sain ehkäpä maailman ihanimman kortin Outilta. Siinä kolme haltijakummia kysyi haluaisinko ryhtyä haltijakummiksi Outin tulevalle vauvalle:) No,vastausta ei kyllä tarvinut kauaa miettiä,tottakai haluan! Ihanaa,saan ensimmäisen kummilapsen! Kiitos Outi:)

P.S Mekko on Ruchesta,tilasin sen kipeänä ollessani ja maaanantaina se odotti postilaatikossa. Nyt en malta odottaa kesää enää ollenkaan!

Päivän parhaat

- kolme uutta söpöä mehikasvia (toivotaan vain että saan pidettyä ne hengissä!)
- tunnin kävelylenkki Linnalle ja takaisin ihanassa auringonpaisteessa
- pehmoinen keväthuivi,mikä on lämmittänyt kaulaa kohta jo viikon
- kuivan asvaltin pilkahdukset siellä täällä
- marmeladileivillä herkuttelu lapsen kanssa
- vanhalla filmikameralla kuvaaminen,en malta odottaa mitä sieltä paljastuu!
- miehen ja lapsen hassuttelut ja lapsen ihana kikatus


..mutta tuntuu kyllä aika uskomattomalta,että vuosi sitten käveltiin jo kevätkengillä ja talon seinustalla oli lumikellot kukassa!

"Setä heittää lunta"

Aurinko paistoi pitkälle iltaan ja vesi teki reikiä lumeen. Tuulessa tuntui vielä talvi.
Minä järjestin Tärkeitä Papereita ja löysin niiden joukosta vanhan valokuvan itsestäni. Olisipa vielä nuo aurinkolasit ja vaaleansiniset samettilappuhaalarit.
Aamulla lapsi sanoi kolme sanaa peräkkäin,ei ensimmäistä kertaa,mutta melkein. Tuntui hienolta ja oudolta yhtäaikaa. Hymyilytti.
Illalla käytiin ystävän kyydillä ihmettelemässä uutta kauppaa ja olihan se ihmeellinen. Iso ainakin. Ostin narsissin eurolla.
Ajatella,että ensi viikolla alkaa jo huhtikuu.

Sadepäivänä

- oksat kimaltelivat pisaroista ja lätäköt valtasivat jalkakäytävät
- maitopurkki valui ostoskassiin ja rattaisiin tuli kuraa
- ihana ystävä tuli kylään ja toi mukanaan suklaata
- skonssit maistuivat hurjan hyviltä ja teestä tuli kuuma
- rairuohot kurkottelivat kohti kattoa ja silmut aukesivat
- piirrettiin mekonkaavoja ja juteltiin paljon
- lapsi laittoi meille poskipunaa ja ihastui ystävään
- odotettiin jo kovasti kevättä

Perjantai

Aamulla kävin ihotautilääkärillä ensimmäistä kertaa elämässäni ja toivoin,että olisin käynyt siellä vähän aikaisemmin. No,parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan. Sain vastauksia kysymyksiini,nimiä vaivoilleni,nipun reseptejä ja hirvittävän kokoisen laskun.
Päivällä kävin metsässä ja siellä oli ihanan hiljaista,vain muutama lenkkeilijä tuli vastaan. Kävelin hissukseen ja kuuntelin linnunlaulua ja lapsen kuorsausta. Ja olin iloinen,vaikka aurinko ei paistanutkaan.
Iltapäivällä en käynyt missään,vaan olin kotona,join teetä,tein ruokaa,ompelin mekon loppuun ja pyysin miestä tuomaan suklaata töistä tullessaan.
Illalla istuin sohvalla ja laiskottelin,annoin lapsen syödä kaikki kirsikkatomaatit ja kurkut olohuoneessa,söin itse miehen tuomaa suklaata ja mietin mitä kutoisin seuraavaksi.
Ja vähän myöhemmin siivosin liiskantuneita kirsikkatomaatin ja kurkun palasia olohuoneen lattialta.

Ihan hyvä perjantai.
Oliko teillä?

Talvi tuli takaisin

Päivällä paistoi vielä aurinko ja oli ihanan lämmintä,mutta nyt ulkona on nilkkoihin asti lunta ja lisää tulee koko ajan.
En tykkää,en ollenkaan.
Lapsikin oli kaupassa oikea riiviö. Halusi työntää pikkukärryjä,mutta ei sitten työntänytkään vaan heitteli suklaamunia käytäville,availi pakastekaappeja,juoksi karkuun ja kikatti mennessään. Lopulta se olin sitten minä joka työnsin niitä pikkukärryjä,lapsi kainalossa. Ja tietenkin unohdin ostaa ruokaa. Suklaarusinat kyllä muistin ja söin äsken ne kaikki.
Kunpa huomenna paistaisi taas aurinko.


P.S Kiitos ihanista kommenteistanne edelliseen postaukseen,niistä tuli hurjan hyvä mieli:) Olette ihania!

Aamulla herättiin kylmään taloon,öljy oli loppunut yöllä. Kylmyys meni luihin ja ytimiin,vaikka oli paljon päällä ja vasta lenkin ja kahden teemukillisen jälkeen tuli lämmin. Nyt asteita on taas tarpeeksi,mutta tossut pysyvät edelleen jalassa.
Mekko on helmaa vaille valmis,kuva oli kuitenkin jo pakko ottaa,malttamaton kun olen. Samasta syystä en sitä helmaakaan jaksaisi millään tehdä,vaan ottaa mekon jo käyttöön. Täydellinen se ei ole,ei lähellekään,mutta ensimmäiseksi mekokseni ihan tarpeeksi hyvä. Jos vaikka seuraavasta tulisi sitten vähän parempi.

Tämän tahtiin olen tanssinut koko alkuviikon - ja katsellut videota yhä uudestaan ja uudestaan,se on ihana! Haluan tuonne asumaan,tuohon tunnelmaan ja noihin maisemiin.
Uudessa mekossani. Ja Audreyn kengissä. Kiitos.