Veneilyä

Koko päivä veneessä,ihanaa!
Paarma puri ja isovarvas jäi veneen ja laiturin väliin,mutta muuten oli aika täydellinen päivä:) Pysähdyttiin pienelle saarelle uittamaan varpaita ja vähän käsiäkin,ajeltiin hissukseen Sääksmäen sillalle ja sitten vähän kovempaa takaisin. Syötiin paljon persikoita,viinirypäleitä ja sipsejä ja lapsi nukkui aurinkovarjon alla makeat unet..niin olisimme kyllä nukkuneet mekin jos olisimme vain mahtuneet.
Kotipihassa pulahdin lapsen pieneen uima-altaaseen kun en järveen uskaltanut. Tuntui niin kylmältä..eihän se ollut kuin 23 asteista:)

Piknik

Oltiin tänään lapsen ja Liisan kanssa kesän ensimmäisellä piknikillä ja oli hurjan kivaa!
Syötiin paljon herkkuja,otettiin valokuvia,juteltiin ja leikittiin lapsen kanssa.
Lapsi rakasti isoa nurmikkoa - se tuntui niin ihanan pehmeältä paljaisiin varpaisiin. Ja koska se oli iso ja tasainen,äitiä ja Liisaa pääsi lujaa karkuun:). Myös viinirypäleet olivat aika kova juttu; niitä oli kiva jemmailla poskiin ja pureskella vähän aikaa,sitten syljeskellä puoliksi syötyjä rypäleitä syliin,viltille tai Liisan päälle.
Mutta kivaa siis oli ja mennään ehkä huomenna uudestaan!

Juhannuksena

Tyhmiä asioita:
..mies on mahataudissa (ollut koko viikon)
..sataa koko ajan
..rikoin Arabian vanhan lautasen
..olen syönyt aivan liikaa ja nyt on huono olo
..koti on kaaoksessa
..on kylmä

Kivoja asioita:
..saimme hienon juhannusvihdan naapureilta
..tein kivat tyynynpäälliset
..lapsi on taas terve
..olen lukenut ja leikkinyt lapsen kanssa paljon
..kävin äsken pienellä kävelyllä ja raitis ilma teki hyvää
..juhannusruusu on kukassa.

Nimeä vailla

Tein norsun.
Tai ainakin siitä piti tulla norsu.
Mies sanoi,että se voisi olla myös kampela.
Hmm...

(Peltirasia on täältä. Ihana paikka!)

Satakoon sitten

Kuvat on otettu toukokuun lopussa. Voi kun silloin oli lämmintä ja aurinkoista! Toisin kuin nyt..sataa,tuulee,on harmaata ja kylmä. Kaikki muut vielä ehkä suurinpiirtein sulatan mutta en kylmyyttä. Ei kesäkuussa kuulu pitää sukkahousuja!
Mur.
No mutta..jos huonoa ilmaa on pakko olla,niin olkoon sitten nyt.
Lapsi on nimittäin edelleen kipeä; kuume muuttui anopilla mahataudiksi.
Lakanat on vaihdettu kahdesti,päälleni on oksennettu kolmesti,lauantaina pestyille lattioille neljästi ja vaatteita vaihdettu viidesti. Ainakin.
Joten sisällä oltaisiin oltu jokatapauksessa.
Onneksi tänään on ollut jo hieman parempi päivä - ei paljon,mutta vähän kuitenkin.

Vielä saa siis sataa pari päivää,sitten ei enää kiitos.

Perjantai-illan seikkailu

Vein lapsen eilen iltapäivällä anopille hoitoon - anoppi itse ehdotti!
Ja tarjosi vielä suklaakakkuakin,nam.
Olin sitten koko päivän vähän ihmeissäni,en ollut varautunut tällaiseen pieneen lomaan. Kummasti se päivä kuitenkin kului tekemättä oikeastaan mitään:)
No,okei. Tein minä vähän jotain.
Kävin nopeasti kaupassa,moikkasin Liisaa Punnitse&Säästässä (ja ostin pussillisen rusinoita),vein vanhoja astioita Fidaan,silitin (!!!) muutaman kankaan huonolla menestyksellä,imuroin,luin yhden kirjan loppuun,pesin pyykkiä,aloitin pitsiliinaprojektin ja yhden mekkoprojektin.
Ja illalla kävin Liisan kanssa kävelyllä. Oikeasti meidän piti mennä lähi-Siwaan ostamaan herkkuja,mutta se oli mennyt kiinni aikoja sitten emmekä tajunneet katsoa kelloa kun lähdimme. Ei saatu sitten herkkuja,mutta sitäkin enemmän valokuvia ja naurua ja muiden ihmisten kummaksuvia katseita.


Nykyään en enää pääse/jaksa mennä myöhään ulos,joten eilinen ilta oli harvinaista herkkua minulle. Olinkin ihan innoissani ilta-auringosta ja muuttuvasta valosta ja väreistä. Olisin voinut kuvata taivasta vaikka kuinka kauan! Tai oikeataan ihan mitä vaan.
Ja muistin taas miksi rakastan kesäiltoja. Ne ovat niin ihanan kauniita ja rauhallisia.

(Siis,jos unohdetaan hyttyset. Niitä vihaan.)

Kausittain

Asiat menevät elämässäni kausittain; jos joku ruoka maistuu eritysen hyvältä,syön sitä sitten päivästä toiseen kyllästymiseen asti. Ja lähes aina jumiudun käyttämään samoja vaatteita viikosta toiseen - näin käy varsinkin uusille vaatteille. Vaikka minulta löytyisi erilainen laukku kuukauden jokaiselle päivälle,käytän vain muutamaa tiettyä ja niitäkin aina viikkoja putkeen.
Kausittain menee myös liikkumiseni; välillä voisin kävellä pitkiä lenkkejä vaikka joka päivä ja välillä taas korttelin kiertäminen on liikaa,pelkkänä ajatuksenakin.
Joskus tulee lukukausia ja silloin kannan selkä vääränä luettavaa kirjastosta,nimittäin sitä pitää olla Paljon. Mutta välillä taas pelkät lehdetkin jäävät lukematta monen kuukauden ajalta.
Ja niin edelleen. Mutta tajusitte varmaan homman.

Tällä hetkellä on meneillään tällainen kausi:



..käytän vain värikkäitä mekkoja.
..olen koukussa rusinoihin ja pahasti. Voisin syödä niitä taukoamatta ja tarkemmin ajatellen juuri niin tapahtuukin.
..kukkia pitää olla koko ajan sisällä maljakossa,erityisesti sireeneitä mutta muutkin käy.
..on rakkaus-kausi (mies tuntuu erityisen ihanalta ja halittavalta).
..tekee mieli syödä vain näitä ruokia: punajuurisalaattia,saaristolaisleipää,uusia perunoita voilla,ja salaattia missä on jääsalaattia,kurkkua,tomaattia ja sipulia ja kreikkalaista salaatinkastiketta. Niin,ja niitä rusinoita.
..voisin vain lukea ja lukea ja lukea ja lukea.
..tekee mieli tehdä koko ajan käsillä jotain; ommella,leipoa,näperrellä.
..on telkaton kausi. Mies ei ole katsonut telkkaa saaristoreissumme jälkeen,itse olen välillä avannut sen vain sammuttaakseni sen saman tien huomattuani,ettei sieltä tosiaankaan tule yhtään mitään.
..aamupalaksi pitää saada saaristolaisleipää ja teetä.
..käytössä on ollut jo useamman viikon ruskea laukku ja ruskeat kengät.
..kynsissä pitää olla pinkkiä lakkaa. Kokoajan.

Onko teillä tällaisia kausia?

Ei sittenkään

Tänään minun piti herkutella,höpötellä,kierrellä kaupoissa,ehkä vähän ostellakin.
Sen sijaan nukuin kolmen tunnin yöunet,löysin kaksi koirankakkaläjää lattialta,söin aamupalaa vasta yhdeltä,huomasin biojäteroskiksen pussin vuotaneen pitkin poikin,sain saapumisilmoituksen Elloksen paketista mitä en pääse hakemaan,pesin vähän pyykkiä,yritin syöttää kuumeista lasta siinä onnistumatta,hain kukkia sisälle kun en päässyt niitä ulos ihailemaan ja sain vihdoin kipeän ja kiukkuisen lapsen nukkumaan ja taidan mennä itsekin.

Ylälanka kireällä

Tein eilen illalla nämä kolme pussukkaa.
Ensimmäinen onnistui melko hyvin,mutta olisi voinut onnistua paremminkin. Saumat olisivat voineet mennä suorempaan ja niin edelleen. Toisen kanssa tappelinkin sitten vaikka kuinka kauan..kangas oli liian paksua eikä kone ommellut kunnolla ja purin yhden ja saman kohdan ainakin kolme kertaa. Lopulta löysin syyn; ylälanka oli liian kireällä. Korjattuani asian jälki parani,mutta pussukka ei edelleenkään kestä tarkastelua kovin läheltä. Höh.
Viimeinen onnistui parhaiten - onneksi. Muuten olisin varmaan heittänyt koneen pihalle tai tehnyt sille jotain pahaa,sillä minussahan se vika EI missään nimessä ollut.
Mies kyllä väitti,että minulla se ylälanka oli kireällä,ei koneella.

No,ehkä vähän.

En ole ikinä ollut hyvä käsistäni. Koulussa käsityötunnit olivat minulle yleensä aikamoista tuskaa. Lähes kaikki työt epäonnistuivat tai jäivät kesken; kaulaliinasta tuli patalappu,villasukista toinen oli kokoa 37,toinen taas lähempänä kokoa 47. Gollepuseroa pidin sentään urheasti muutaman kerran,vaikka se olikin napapaitamallia.
Tunnit kuluivat siihen,että tuijotin surullisen katkerana omaa työtäni muiden tehdessä mitä hienoimpia luomuksia. Eivät ne kaikki varmaan mitään ylihienoja olleet (vaikka siltä se silloin tuntui) mutta sellaisia,mitä pystyi viemään kotiin häpeämättä ja mitä pystyi käyttämään ilman pelkoa siitä,että saumat ratkeaisivat heti ensimmäisestä liikkeestä.
Kyse ei kuitenkaan ollut siitä,ettenkö olisi halunnut tehdä mitään vaan siitä etten olisi halunnut opetella. Kaiken olisi pitänyt onnistua täydellisesti heti ensimmäisellä kerralla. Ja niin se menee nykyäänkin..kaapin perukoilla odottaa varmaan parisenkymmentä vaateprojektia,jotka kaikki ovat jäänet kesken sen vuoksi etteivät ole heti onnistuneet. Ärsyttävää.
Mutta nyt,monen vuoden tauon jälkeen,olen taas uskaltanut kaivaa ompelukoneen esiin. Aloitin muutaman hameen lyhentämisellä,sitten uskalsinkin tehdä pari laukkua ja nyt näitä pussukoita. Pussukat ovat jollain tavalla terapiaa minulle..ne eivät aina onnistu niin hyvin kuin haluaisin,mutta jossain vaiheessa on vain pakko antaa periksi ja tyytyä lopputulokseen. Helppoa se ei ole - aina riittäisi parannettavaa. Ja vielä kun takaraivossa jyskyttää ajatus,että joku muu tekee näitä vielä paremmin.
Tyhmää. Mutta haluan uskoa siihen,että harjoitus tekee mestarin ja jonain päivänä onnistun tekemään Täydellisen Pussukan. Sitä ennen ystäväni ja perheeni luultavasti hukkuvat pussukoihini ja kiroavat ne alimpaan helvettiin.

Uutta

Söin uudelta lautaselta välipalaa ja join uudesta mukista teetä.
Sain Liisalta uuden pussukan ja uutta musiikkia kuunneltavaksi.
Pussukka on aivan ihana ja Duffy kuulostaa hyvältä,mukavan leppoisaa ja hyväntuulista.
Lapsikin sai jotain uutta,kun anoppi toi hienon kirpparilta löytyneen villapaidan. Se pääseekin jo varmaan huomenna päälle ellei kesä tule pian takaisin.

Löytöjä

Kirkkaanpunainen teemuki lautasineen maksoi kaksi ja puoli euroa ja siitä tuli heti uusi lemppari. Eihän teemukeja voi olla ikinä liikaa..?
Kori maksoi 50 senttiä ja toimii tällä hetkellä leipäkorina,mutta pääsee kohta jonkun kasvin suoja"ruukuksi".
Ostin kaksi samanlaista korua (yhteensä kolme euroa),irrotin niistä helmet ja tein kaksi uutta korua. Ei kai korujakaan voi olla ikinä liikaa?
Pitsiliinoja olin etsimässä ja löysin nämä neljä. Niistä olisi tarkoitus syntyä jotain kivaa,ehkä. Hienoja kyllä tuollaisinakin.
Kaksi vanhaa vetoketjua maksoivat yhteensä 90 senttiä ja pääsevät pian pussukoihin. Toivottavasti.
Pieni söpö kakkuvuoka oli melko kallis,kaksi euroa,mutta juuri sopivan kokoinen meille. Vielä kun joku leipoisi...
Lasipurkit maksoivat yhteensä neljä euroa. Ruskea on Riihimäen lasin ja minulla on jo samanlainen mutta hieman isompi. Olihan sille sitten kaveri saatava. Korkillinen toimii tällä hetkellä karkkikippona kuten kuvasta näkyy ja toistaiseksi karkit ovatkin pysyneet siellä melko hyvin.
Ja niin...laukkujakaan ei voi olla koskaan liikaa,eihän? :)