Aamupala kahvilassa miehen kanssa,kaupasta pestoa ja lämmintä leipää,pulkkalenkki kiskalle ja lottoamista ensimmäistä kertaa sitten lapsuuden,vähän suklaata ja kutomista,haaveilua lottovoitosta ja unelmointia lämmöstä,riehumista lapsen kanssa ja iltapalaksi ihanaa pannukakkua. Nam!
(Kuvissa eilisen ainoa kirppislöytö,pieni söpö teepurkki)
Lotosta haaveileminen on kivaa, mutta sitten olisiko se kiva voittaa... Kaikki tavoitteet ja saavutukset saisi silmänräpäykesessä toteutettua. Matkoille lähtö ei olisi enää työllä ansaittu levähdys ja odotuksen asia, vaan siitäkin saattaisi tulla arkipäivää.
VastaaPoistaToisaalta. Kyllähän se raha kummasti helpottaisi.
Maailma vaan saattaisi alkaa tuntua liian pieneltä paikalta.
Meillä lotataan joka viikko, niin on tehty melkeinpä koko parisuhteen ajan (eli kauan...) Isot voitot ovat aina vaan pysyneet haaveena, mutta se haaveilu just onkin mukavaa! Miehen kanssa yhdessä suunnitellaan mihin rahat käytettäisiin, ja mitä tehtäisiin ihan ensimmäisenä.
VastaaPoistaEhkä se vielä joskus kolahtaa kohdalle! ;)
Olen aina sanonut vanhemmilleni että niillä rahoilla joita ne vuodessa syytävät sinne lottoon voisi ostaa vaikka mitä kivaa, vaan eivät usko. En tiedä osaavatko ne edes haaveilla siitä voitosta, kun ovat täyttäneet niitä kuponkeja niin kauan.
VastaaPoistaSinun lankasi näyttää herkulliselta ja pehmeältä. Yritän tässä kunnostautua blogikommentoinnin osalta, olen ollut siinä niin kehno. Täällä ollaan silti!
Ei tainnut kolahtaa kohdalle voitto, ellet ole Kotkassa...
VastaaPoistaMitä kudot?
Kuulostaa ihanalta lauantailta! Mielettömän söpö tuo teepurkki, miten voikin olla noin kaunis. Minä en taaskaan muistanut lotota, muistan ehkä joka toinen vuosi tai joka kolmas. Koskaan en ole mitään voittanut.
VastaaPoistaMe aina välillä lototaan, kivointa siinä on ehdottomasti se haaveilu. Haaveilu on muutenkin kivaa..
VastaaPoistaKysyin sulta unessa, että montako käden lämmitintä olet kutonut, vastasit, että kahdettoista, vaikka ihan tarkkaan et ollut laskenut. Ja sitten siinä unessa oli ihan hirmuinen kasa niitä lämmittimiä ja heiteltiin niitä ilmaan. Oli aika lämmin uni:)
Voi lottojännitys! Lottoan ehkä kahdesti vuodessa, silloin se ei vielä ole huolestuttava menoerä :)
VastaaPoistaPitääpä tulla ajan kanssa käymään uudestaan, täällähän on vaikka mitä katseltavaa.
Ensimmäinen kuva on ihana! Valo ja värit.. Nyt iski hurja kirppishimo, kun näin tuon purkin.
VastaaPoistaHanna-Leena: Olisi se kivaa voittaa,en usko että se muuttaisi elämää muuten kuin että siitä tulisi hitusen verran helpompaa. Mutta eihän sitä koskaan tiedä..ei ennen kuin voittaa:)
VastaaPoistaAnsku: Niin,ei voi voittaa jos ei veikkaa! Ja haaveilu on parasta:)
Tuikkis: Se on kyllä totta,jos lottoaa viikosta ja vuodesta toiseen,niin se on jo iso summa mitä siihen menee..minulle kelpaa tälläinen kerran kymmenessä vuodessa-tyyli:)
Ja kivaa,että sinusta kuuluu taas! Mutta en minäkään aina ja jokaiselle ja joka juttuun millään ehdi ja jaksa kommentoida,ihan ymmärrettävää. Silti,minäkin olen aina kurkkimassa monessa paikassa:)
Merja: Heh,no ei tainnut kolahtaa joo:) Ja ranteenlämmittimiä kudon,olen ihan koukussa niihin. Niin helppoja ja kivoja:)
Kirjailijatar: Kiitos! Ja joo,en minäkään ikinä lottoa,nyt miehen yllyttämänä ekaa kertaa yli kymmeneen vuoteen:) Lantin lanttia ei ole takaisin tullut.
Outi: Hihiihhii,mahtava uni! Sain hyvät naurut,kiitos:) Ehkä mun pitää lopettaa näiden kutomiskuvien julkaisu,kun ne tulee jo sun uniin:D
Anniina: Niinpä,ehkä minäkin tästä lähin alan lottoamaan,mutta tosiaan vain silloin tällöin..kerran vuodessa vaikka:) Ja oi,tule vaan! :)
Sohvi: Voi kiitos! Minulla oli kova kirppishimo ja petyin vähän saaliiseen..mutta ehkä seuraavalle kerralla löydän sitten jotain enemmän:)