Kannan nykyään kameraa aina mukanani. Osaksi siksi,että se on niin helppoa - laukun saa lapsen rattaisiin eikä sitä tarvitse kantaa itse. Ja tietenkin myös siksi,että haluan ottaa kuvia - tai ainakin,että siihen on mahdollisuus. Jollain kummallisella tavalla tuntuu turvalliselta kun kamera on mukana. Silloin joskus kun kamera sattuu jäämään kotiin,tuntuukin hieman orvolta. Ja tietenkin siltä,että kuvattavaa olisi vaikka kuinka.
En tiedä johtuuko tästä blogista vai uudelleen alkaneesta innostuksestani valokuvaamiseen,mutta näen nykyään joka puolella kuvattavaa. Vähän niinkuin katselisin maailmaa koko ajan kameran linssin läpi. Äsken kävelylläkin päässäni raksutti taukoamatta: "noista leppäkertuista saisi kivan kuvan,samoin tuosta joutsenperheestä ja laiturilla nukkuvista sorsista. Ja noi heinätkin näyttävät niin kuvauksellisilta auringonpaisteessa. Miksen mä ottanut sitä kameraa mukaan?"
Toisaalta se on hieman häiritsevää - ihan kuin en näkisi enää mitään sellaisenaan,vaan aina vain hyvä valokuva mielessä.
Mutta taas toisaalta..se on hauskaa! Samalle paikalle on kivaa palata kameran kanssa ja kokeilla ottaa sellainen kuva,mitä mielessäni olin suunnitellut. Välillä mieli tekee kepposet eikä kuvasta tule yhtään sellainen kuin olin kuvitellut. Mutta välillä etukäteen mietitty onkin parempi kuin hetkessä napattu.
Onko teillä jotain samantapaisia asioita,mitkä ovat aina mielessä?
Linssitaudista varmasti kärsii moni, mutta minä tykkään siitä ja siitä että saan juhlissa mennä kameran taakse, eikä tarvitse olla kovinkaan sosiaalinen. Kameran kanssa näkee kaikkea kaunista ympärillään ja oppii näkemään kauneutta semmoisestakin, josta kukaan muu ei tavoita sitä samaa.
VastaaPoistaEilen olin Heinolassa kameran kanssa ja siellä tuli vastaan mies, jolla oli myös kamera. Hän alkoi juttelemaan ja höpisin siinä hetken. Sen jälkeen tuli mieleen, että kamera kaulassa on vähän kuin koira hihnassa. Helpompi lähestyä, jos omistaa samanlaisen. Ensimmäistä kertaa kukaan kyseli kuvaamisestani.
Kirjoittaminen.
VastaaPoistaEn uskalla poistua mökistä ilman kynää ja paperia.
Illalla joudun nousemaan usein sängystä kun tulee mieleen mukamas jotakin kuolematonta.
Mulla myös kamera on melkein aina kassissa mukana ja olo on kumma ilman. Valitsinkin kameran sillä perusteella, että kulkee ilman kummempia kommervenkkejä mukana...En pidä itseäni kovinkaan kummoisena kuvaajana, siksikin ajattelen, että kuvaamisasiaa on harjoiteltava.
VastaaPoistaKameraa tarvitsen. Joskus luulin, että siitä pitää oppia pois, mutta nyttemmin olen eri mieltä. Minä tarvitsen ja haluan kameran ja kuvattavaa. Sellainen minä olen.
VastaaPoistaTuikkis: Totta puhut! Kameran linssin läpi tavallinenkin muuttuu erikoiseksi. Ja se on kivaa:) Ja koira-juttukin on totta..kamera yhdistää siinä missä koirakin:)
VastaaPoistaViolet: Mullekin käy joskus noin..että illalla tai yöllä tulee jotain muka maailman tärkeintä mieleen. Sitten puoliunessa yritän näpyttää sen puhelimeen muistiin:) Ehkä pitäisi varata yöpyödälle kynä ja paperia.
Hanna: Minusta kuvasi ovat hienoja! Mutta vähän samallla periaatteella minäkin kuvia otan..että osaisin paremmin ja oppisin.
Satu: Niinpä,mitä sitä sellaista muuttamaan mistä tykkää ja mistä ei ole mitään haittaa kenellekään:)
No tää ei silleen kuulu asiaan mut mullon aina mielessä karkki etenkin suklaa... Ilman sitä ei voi elää!!!
VastaaPoistaRunoilija Risto Ahti sanoi kerran, että jos ajatus pääsee unohtumaan kun sitä ei kirjannut ylös, ei se niin hyvä ollutkaan että kannattaisi murehtia. Sen jälkeen on luonnos- ja muistikirjapakko hellittänyt. Blogin pitämisen myötä varmaan moni katsoo asioita sillä silmällä, että tuostapa saisi hyvän väläyksen... Sen verran olen itseäni hillinnyt, etten ryhdy räpsimään kuvia aterioista, jotka aion nauttia jonkun kanssa. Kahvilassakin tuntuu näin kotikaupungissa vähän kummalta ottaa kamera esiin, vaikka tuskin sitä nykypäivänä monikaan ihmettelisi. Mutta siellä mielen taustallahan se aina käväisee :).
VastaaPoistaJansku: Heh,no kuuluuhan! Mulla on kyllä vähän sama ongelma,suklaa on aika usein mielessä ja melkein yhtä usein sitä on suussakin:)
VastaaPoistaSohvi: Aika hyvin sanottu:) Silti jos jotain ideaa tai ajatusta ei ehdi/muista laittaa ylös,harmittaa..mutta pidän tuon mielessä! Ja joo,välillä kyllä tuntuu hölmöltä kaivaa kamera esiin omassa kotikaupungissa ja räpsiä kuvia muiden mielestä ehkä oudoistakin asioista. Mutta enää harvoin jaksan miettiä mitä muut siitä ajattelevat:)
Se on hyvä se :). Kun näkee jotain itseään kiinnostavaa, niin eikun linssi sitä kohti - luovuus tuskin pääsee kunnolla valloilleen, jos miettii näyttääkö muiden mielestä hölmöltä.
VastaaPoistaAhti muuten kertoili myös, että hänellä on vintti täynnä menneisyyden muistikirjoja - tavallaan arvokkaita, muistoja, mutta kuitenkin hyödyttömiä, sisällöltään tyhjänpäiväisiä. Hankalaa säilytettävää.