Tänään olen kummastellut pihalta löytynyttä piikikästä kukkasta ja yhtäkkiä isoksi kasvannut lasta. Kaikki kyllä sanoivat,että lapset kasvavat nopeasti..mutta että näin nopeasti!
Nykyään ovet aukeavat ihan helposti ja uunikin on mennyt jo kerran päälle. Joka paikkaan pitää kiivetä,varsinkin kirjahyllyyn ja tuolien kautta keittiön pöydälle. Äidin ja isin sänky on paras paikka pomppimiseen ja tanssimiseen,ja äidin laukku on oikea aarrearkku. Keittiön kaapit pitää tarkistaa tasaisin väliajoin tyhjentämällä ne lattialle,samoin oma lelukoppa. Jos pyykkitelineessä on vaatteita,ne pitää kiskoa lattialle ja sen jälkeen niitä vedetään perässä. Ja äiti on ihan huono sisustamaan - tuolit ja penkithän kuuluvat keskelle huonetta tai käytävää,ihan niinkuin sohvatyynyt lattialle. Sen sijaan kenkien kuuluu olla ympäri taloa,mieluiten hyvin piilotettuina. Juokseminen on hauskaa - varsinkin karkuunjuokseminen silloin kun pitäisi vaihtaa vaippa tai pukea.
Ja aina,kun kuuluu musiikkia,pitää tanssia.
Kaikkea tätä tohinaa ja hulinaa säestää suloinen mongertava höpötys. Se taukoaa vain syödessä (eikä aina silloinkaan) ja nukkuessa. Olisi niin ihanaa ymmärtää sitä!
Mutta toisaalta..ei sillä ole mikään kiire.
Tahdon tyttöni pysyvän pienenä ihan hetken vielä.
P.S Tietääkö kukaan mikä tuo kukka/kasvi on?
Nykyään ovet aukeavat ihan helposti ja uunikin on mennyt jo kerran päälle. Joka paikkaan pitää kiivetä,varsinkin kirjahyllyyn ja tuolien kautta keittiön pöydälle. Äidin ja isin sänky on paras paikka pomppimiseen ja tanssimiseen,ja äidin laukku on oikea aarrearkku. Keittiön kaapit pitää tarkistaa tasaisin väliajoin tyhjentämällä ne lattialle,samoin oma lelukoppa. Jos pyykkitelineessä on vaatteita,ne pitää kiskoa lattialle ja sen jälkeen niitä vedetään perässä. Ja äiti on ihan huono sisustamaan - tuolit ja penkithän kuuluvat keskelle huonetta tai käytävää,ihan niinkuin sohvatyynyt lattialle. Sen sijaan kenkien kuuluu olla ympäri taloa,mieluiten hyvin piilotettuina. Juokseminen on hauskaa - varsinkin karkuunjuokseminen silloin kun pitäisi vaihtaa vaippa tai pukea.
Ja aina,kun kuuluu musiikkia,pitää tanssia.
Kaikkea tätä tohinaa ja hulinaa säestää suloinen mongertava höpötys. Se taukoaa vain syödessä (eikä aina silloinkaan) ja nukkuessa. Olisi niin ihanaa ymmärtää sitä!
Mutta toisaalta..ei sillä ole mikään kiire.
Tahdon tyttöni pysyvän pienenä ihan hetken vielä.
P.S Tietääkö kukaan mikä tuo kukka/kasvi on?
huhhuh, niin se vaan kasvaa... varmaan osaa jo aakkoset ennen kun täti ehtii näkemään. huokaus.
VastaaPoistaVoi hassua, kun on niin mainio ilme! Toivottavasti pääsen joskus tutustumaan tuohon pikkuiseen tyttöön, jos vaikka matkaan sinne suuntaan.
VastaaPoistaKyllä se onkin jo niin iso! Hui, ihan melkein pelästyin kun Pepin tänään näin :D Keskustelu kyllä on mielenkiintoista xD
VastaaPoistaOuti: Niinpä. Mutta en kyllä usko että aapiset sujuu vielä vähään aikaan:)) Toivottavasti nähdään pian!
VastaaPoistaTuikkis: Heh,joo..siinä ollaan kiukuttelun ja hassuttelun rajamailla:) Ja sehän olisi kivaa! Tule ihmeessä joskus vierailulle,varmasti pääset tutustumaan pikkuneitiin:)
Maria: No niin on! Kasvaa ihan silmissä. Pepin "puhe" on kyllä ihan parasta:)
Voi ei kuinka nauroin (ja ikävöin) kun luin tätä! Toivottavasti Peppi on vielä pitkään pieni ja soma. Tai ainakin soma :)
VastaaPoistaLiisa: Voih! :(
VastaaPoistaJa toivotaan niin. Kyllä se ainakin somana pysyy,mutta epäilen myös tuota pienuutta:)
Mutta lupaan kertoa aina kaikista uusista taidoista ja metkuista mitä Peppi oppii,niin pääset sitten ainakin nauramaan tätä kautta niille:)