Ystäväni Liisa lähtee ensi torstaina Amerikkaan kohti biisoneita ja toivottavasti erittäin mukavaa vaihtovuotta! Lähtöpäivään on tuntunut koko ajan olevan vielä pitkä aika - niin pitkä,että sen on melkein jo unohtanut. Mutta yhtäkkiä se pitkä aika on kummallisesti vain kadonnut jonnekin ja nyt jäljellä on enää muutama päivä. Hui.
Olo on hieman haikea,vaikka en vielä kunnolla tajuakaan,että Liisa lähtee ihan oikeasti, ja että emme näe pitkäänpitkään aikaan. Sitten kun tajuan..no,sitten tulee suuri suru.
Olemme viimepäivinä muistelleet edellistä työpaikkaamme,missä tutustuimme ja sitä,miten monen kuukauden jälkeen vahingossa törmäsimme toisiimme - ihan niinkuin elokuvissa. Olen kovin onnellinen,että törmäsimme - ja ystävystyimme ja toivon,että kymmenen kuukauden päästä voimme jatkaa seikkailujamme..paljon on vielä tekemättä ja näkemättä!
Eilen pidimmekin sitten kesän viimeisen piknikin. Se oli pieni ja vaatimaton,mutta ehkä juuri siksi niin mukava. Nautimme ihanan lämpimästä päivästä ja herkuista,loikoilimme viltillä ja leikimme lapsen kanssa. Olimme vain. Tänään puolestaan teimme viimeisen kirpparikierroksen. Saalis oli hyvin pieni (minulle huivi,lapselle mekko,Liisalle ei mitään) mutta se ei ollutkaan pääasia. Pääasia oli yhdessä olo ja toisen seura.
Sitä pitää tankata monen kuukauden varalle:)
Teidän ystävyytenne on kyllä näkynyt tässä blogissa ja Liisankin blogissa jonakin sellaisena ainutlaatuisena. Blogien välistä ystävyyttä on mukava seurata. Toivottavasti aika kuluu nopeasti ja onneksi yhteydenpito on nykyisin niin helppoa.
VastaaPoistaKiitos Niina, kirjoitit todella kauniisti. En tiedä, saanko ikinä kuvailtua sitä kaikkea, mitä päässäni pyörii nyt, mutta ehkä ymmärrät ilman sanojakin. Tulee hurja ikävä, mutta onneksi tiedän, että olet täällä kun palaan.
VastaaPoistaTuikkis: Voi,onpa kiva kuulla:) Toivon myös,että aika kuluu nopeasti ja olen kyllä aika varma,että kuluukin. Ja niinpä,onneksi yhteydenpito on nykyään helppoa!
VastaaPoistaLiisa: Oi voi..kerroin vain,miltä musta tunttu mutta kiitos:) Ja kyllä ymmärrän oikein hyvin,ei aina tarvitse sanoja!
Lupaan olla täällä kun palaat:)
Hui!! Liisa lähtee ihan kohta! EIII. Anna Liisalle jos vielä näät niin hali minulta jooko!?! Ja kyllä se vuosi pian kuluu ja Liisa tulla tupsahtaa jo takaisin!
VastaaPoistaYstävät on niin tärkeitä ja ihania ja on inhottavaa, jos niistä joutuu syystä tai toisesta eroon. Mutta kuules, käy kurkkaamassa blogiini, siellä on ehkä jotain vähän piristävää :)
VastaaPoistaHei! Oi miten ihanan kuvamaailman löysin täältä! Sinulla on kaunis blogi ja tulen uudestaankin vieraisille!
VastaaPoistaHaikeutta. Lähtöjä. Alkuja. Ja samalla hurjasti ihmettelen villiä ajankulkua.
Maria: Niinpä,nyt jo:((( Mutta varmasti annan halin kun nähdään,annan vaikka kaksi! Ja joo,kyllähän aika kuluu tosi nopeasti..nyt vaan tuntuu,että 10 kk on ikuisuus..
VastaaPoistaMaija: Niin,se on kyllä ikävää..mutta onneksi on nämä blogit sun muut,tavallaan pääsee näkemään toista aina silloin tällöin:) Mutta
voi jee,onpa kivaa!! En ikinä voita mitään mistään,joten tämä kyllä kieltämättä vähän piristää! Hihhiii:)
Satu: Hei ja kiitos paljon! Ja tule ihmeessä,uudet lukijat ovat aina kovin tervetulleita:)
Ihmettelen itsekin usein sitä,kuinka nopeasti aika kuluu..joten uskallan luottaa siihen,että tässäkin tapauksessa niin tapahtuu:)
Vitsiläinen miten kaunis koru! Vai onko se kaulakoru?
VastaaPoistaMinun paras ystäväni oli pari vuotta sitten puoli vuotta Mosambikissa. Jostain syystä emme oikeastaan pitäneet juurikaan yhteyttä koko aikana, muutama viesti vain ja hänen sellaiset kolumnihenkiset ryhmäpostaukset kaikille kavereille. Kotiinpaluun jälkeen vauvana alkanut ystävyys jatkui entistä kukkeampana. Aika outoa, mutta ei vain ollut tarvetta pitää yhteyttä. Muistan silti, että eronhetki oli haikea ja jotenkin niin käsittämätön - että afrikkaan asti ja ilman mua!
Kauniita kuvia ja kauniita ajatuksia. Aika menee yllättäen nopeasti ja ainakin omalla kohdalla etäisyys on vain vahvistanut niitä hyviä ihmissuhteita. Kesän alussa poikaystävän kanssa loppui 9kk kestänyt kaukosuhde ja kuitenkin siinä oli enemmän hyvää kuin pahaa. vaikka olikin ISO IKÄVÄ.
VastaaPoistaEi huonoa jos ei jotain hyvääkin, minä(kin) tulin ilmoittamaan, että blogissani on sulle jotain iloista :]
VastaaPoistaLaitatko s-postilla osoitteesi, niin saat postia. [kikefiiu at gmail.com]
maijja: Kiitos! Keltainen pallo on korvakoruista,mitkä löysin kirpputorilta..korvikset olivat rumat,mutta tykkäsin tuosta pallo-osasta ja tein toisesta sitten kaulakorun:)
VastaaPoistaOnneksi teidän ystävyytenne jatkui,vaikka yhteydenpito olikin pientä. Joidenkin kanssa se toimii,joidenkin kanssa ei. Saa nähdä miten meidän käy!
Nooruska: Kiitos! Niinhän se menee,välillä sitä oikein pelästyy. Jotkut suhteet kyllä paranevat,jos ei näe usein,mutta kaikki eivät sitä kestä..se on harmi. Ja ikävää,että teillä kävi niin:((
Sofia: Oi,en äsken huomannut tuota kommenttiasi. Mutta voi jestas,kylläpä onnetar nyt suosii mua! Onpa kivaa:)) Laitan sähköpostia pikapikaa!
VastaaPoistaHups. Siis ei me poikaystävän kanssa erottu! Vaan suhde muuttui vielä paremmaksi. Olen hieman epäselvä I see...
VastaaPoista