Kaatosade saattoi meidät kotiin,synkkänä ja raskaana.
Sama sade on muuttanut pihamme viidakoksi ja antanut omenapuille kukat. Kunpa se ei vaan hakkaisi niitä kaikkia samantien pois.
Mieli viipyilee yhä rannikolla ja koti tuntuu liian suurelta ja väljältä. Jotenkin kolkolta.
Kaipaan vanhoja hirsiä,pitsiverhoja ja omaa kuistia. Liian ahtaita oviaukkoja ja koristeleikkauksia niiden yläpuolella. Tervantuoksua ja halkeillutta maalia.
Näissä kuvissa on ripaus sitä kaikkea ja enemmänkin. Elän niissä vielä hetken.
Pysykää mukana.