Tänään heräsin 11.44 ja sain ihanan herkkuaamupalan (pekonia,paahtoleipää,leivoksia,keksejä ja paljon teetä),kukkia ja lapsen valitseman vaalenpunaisen kissakortin. Oli aika ihanaa:)
Äidin luona vuorossa oli pikkusiskon tekemää kakkua,mikä oli oikeastaan pelkkää kermaa ja suklaarouhetta. Oli siinä vähän banaaniakin. Nam. Lapsi ihmetteli kilpikonnia eikä enää pelännyt niitä niin kuin aikaisemmilla kerroilla. Kissa oli kuitenkin kaikista ihanin ja sitä piti seurata joka paikkaan. Olohuoneeseen oli ilmestynyt upea vanha kaappi,minkä äiti oli pelastanut naapureiden roskalavalta ja minkä minä olisin oikein mielelläni ottanut meille. Äiti ei antanut. Mutta on se vaan ihan käsittämätöntä mitä kaikkea ihmiset heittävät pois! Lähtiessä olikin pakko pysähtyä saman lavan eteen (naapureiden luvalla,tietenkin),muuten en olisi saanut mielenrauhaa...enkä yhtä vanhaa keittiön kaappia,isoa pussillista vanhoja verhoja ja pitsejä,vanhoja työkaluja ja niiden laatikoita,ihania lautasia ja ja kuppeja ja pientä hyllyä. Kannatti siis pysähtyä.
Illalla mies teki vielä superhyvää ruokaa ja jälkkäriksi syötiin vähän lisää leivoksia ja keksejä. Kohta varataan hotelli Helsingistä ja karataan sinne kahdeksi yöksi parin viikon päästä. En malta odottaa!
Kuulostaa varsin mukavalta äitienpäivältä! Että voi löytää roskalavalta tuollaisia aarteita, ihmeellistä. Miksen minä osu koskaan tuollaisten roskalavojen ääreen? Tai olemme me muutaman jakkaran ja yöpöydän raijanneet roskalavoilta kotiin. Sellainen löytö tekee aina onnelliseksi.
VastaaPoistaKerran näin kun mies pihassaan köytti kolmea siniseksi maalattua vanhaa huonekalua (kaappi, pöytä ja lipasto) peräkärryynsä. Tihutti vettä eikä hän laittanut mitään suojaksi, joten arvasin että vie niitä kaatopaikalle, joten kysyin että sinnekkö vie. No sinne. Kehuin huonekaluja ja pyysin, että mies veisi ne edes kierrätyskeskukseen. Annoin hälle osto- ja myyntiliikkeenkin tiedot ja sanoin, että noista saisi ihan hinnankin, kun ovat noin kivat kalut.
VastaaPoistaUkko intti, että menee enemmän bensaa sinne kuin kaatopaikalle.
No sitten pyysin, että jos hän veisi ne vanhempieni luo, olisi monin kerroin lyhyempi matka kuin kaatopaikalle. Lupasin jopa tulla näyttämään tietä ja edelleen puhuin kauniiden huonekalujen puolesta, että ne ilahduttaisivat vielä monia.
Ukko sentään mietti hetken, mutta sanoi sitten että kyllä hän ne mieluummin kaatopaikalle vie kuin tuntemattomien luo. Että sillain.
siinä kakussa ei ollut pelkästään kermaa ja suklaata!!!:) sitä kermaa sattui nyt vaan olemaan aika paljon suhteessa muihin täytteisiin:)
VastaaPoistaOi, kuulostaa todella että teit hyviä löytöjä! Kuvia, kuvia :) Muutenkin päiväsi kuulostaa varsin kivalta!
VastaaPoistaVau, kuulostaa hienolta! Monesti on tullut äimästeltyä sitä mitä kaikkea ihmiset siis todellakin laittavat roskalavalle.. Kaikenlaista on tullut pelastettua, vanhoista työkaluista, vanhoihin pahvisiin julisteisiin ja elvispää patsaaseen.
VastaaPoistaKuvia odotellessa! :)
Kirjailijatar: Niin,tuo oli ensimmäinen kerta kun löydän jotain ihanaa roskalavalta..en niitä kyllä usein näekään mutta aina jos näen kurkkaan. Nyt piti kyllä oikein penkoa että löysin nuo mutta se oli kivaa:)
VastaaPoistaLiivia: Ei voi muuta sanoa kuin että voi jestas sentään!! Kyllä ihmiset sitten ovat kummallisia! Ja kehtaako lisätä,tyhmiä... Olisihan ne huonekalut maksaneet bensat takaisin ukolle. Ja miksi ihmeessä mielummin kaatikselle kuin ventovieraille? Hoh hoh..
Janita: Hah,no oli oli:) Mutta maistui oikein hyvälle kuitenkin:)
Malla: :) Astioista laitoinkin jo kuvia,muista sitten kun saan tehtyä niille jotain:)
Marjohei: Samaa minäkin mietin kun joku sanoo että tämä oli roskalavalla. Että miten jotkun pystyvät heittämään kaikkea ihanaa roskiin..ja miten jotkut onnistuvat ne sieltä löytämään:) Kerrankin sattui onni kohdalla,vaikka vähän myöhässä olinkin..