Kevät vie mukanaan ja päivät kuluvat kuin siivillä. Ollaan tehty vaikka mitä,mutta sitten taas toisaalta ei olla tehty yhtään mitään. Sain kyllä vihdoin luettua Cavaldan Lohduttajan loppuun ja se muuttui sitä paremmaksi mitä vähemmän sivuja oli jäljellä. Luin myös Pianon ja Tapahtui kerran San Franciscossa ja tykkäsin molemmista. Perjantaina kävin lapsen kanssa ensimmäistä kertaa uimahallissa ja se oli kyllä aika hurjaa. Mutta lapsi tykkäsi kovasti ja mennään varmasti pian uudestaan. Ei nyt ihan heti kuitenkaan. Mieskin löysi vaunuihin renkaat eikä tarvinut odottaa maanantaihin asti,onneksi. Oli aivan orpo olo ilman niitä. Eilen käytiinkin heti katsomassa hävityksen jälkiä siellä,missä moottorisaha murisi perjantaina. Pahalta näytti ja tuntui. Voi puuparkoja.
Äsken mies toi kaupasta tippaleipiä ja minä tajusin,että kohtahan on jo Vappu. Huomenna tehdäänkin sitten simaa.
Ihanat kengät sulla tuossa kuvassa, tykkään hirveästi tuosta niiden väristä (mikä ton sävyn nimi oikein on?!). Minäkin suren aina puita, vaikka kaipa niiden kaatamiseen joskus on ihan hyviäkin syitä. Surku se on silti.
VastaaPoistaTapahtui kerran San Fransiscossa kuullostaa lupaavalta. En ole ikinä kuullutkaan, mutta nimen perusteella alkoi heti kiinnostamaan
VastaaPoistaHuomasin, että pidät hyvistä kirjoista. Luepa Diane Setterfieldin "Kolmastoista kertomus", kirja on todella kaunista kieltä ja kerrontaltaan huikea. Mitään ei voi arvata etukäteen, yllätyksiä täynnä.
VastaaPoistaMinuakin alkoi heti kiinnostaa Tapahtui kerran San Franciscossa, nimi kuulostaa niin hyvältä! Täytyypä piipahtaa kirjastossa jonakin päivänä.
VastaaPoistaKenkäsi ovat ihanat, meinasin ostaa viime keväänä samanlaiset :)
Kaunis kuvasarja. Hassua miten Suomen alkukevään väriskaala on kuin keskikesän skaala täällä. Täältä kun vihreä häipyy kun tulee liian kuuma.
VastaaPoistaMimmi: Kiitos! Ja hmm,minäkin olen miettinyt tuon sävyn nimeä..palanut oranssinruskea? Enpä tiedä:) Kyllä noidenkin puiden kohdalla kaatamiselle oli syy..että maisema näyttäisi paremmalta,siltä miltä se on näyttänyt yli sata vuotta sitten..mutta minusta se oli ihan hyvä ilman kaatamistakin.
VastaaPoistaLiivia: Kirjoittaja on Marc Levy..ja minä kyllä tykkäsin kovasti. Oli mukvan leppoisa ja erilainen,sellainen mikä olisi saanut jatkua vielä pidempään.. Siitä on ilmeisesti tehty elokuvakin.
Anonyymi: Kiitos vinkistä,kirjoitankin nimen ylös ja katson löytyisikö sitä kirjastosta!
Malla: Piipahda ihmeessä,tuo oli oikein hyvä kirja. Ja kiitos,minä ostin nuo juurikin viime keväänä:) Ihanaa kun pääsee taas käyttämään niitä!
Merja: Kiitos! Se kevään kirkas vihreys on kyllä parasta..sitten se muuttuu tummaksi eikä ole enää niin kaunista. Mutta ruskeaa ei onneksi tule. Eikä liian kuumaa..
VastaaPoistaMinä unohdan aina tehdä simaa! Joka vuosi sama juttu. Minullekin kävi Lohduttajan kanssa samoin, tykästyin sitä enemmän mitä pitemmälle pääsin. Tapahtui San Franciscossa pääsi täälläkin lukulistalle.
VastaaPoistaMutta uimahalleja minä karsastan. Lapsi inttää, mutta minä annan vain harvoin periksi. Kamala äiti.
Kiva väriyhdistelmä viimeissä kuvassa, mukavan pirteä.
VastaaPoistaItse yritän vältellä uimahalleja, eivät ole minun paikkojani,liian julkisia, äänekkäitä ja valkoisia.
Niin ja voisiko olla liikuttavampaa kuvaa kun tuo edellisen postauksen koirakuva jossa se pusuttelee teidän pientä :) Ihana!
Kirjailijatar: Minä en ole aikaisemmin tehnyt simaa,nyt on kiva kokeilla kun kerrankin muistin:) Ja joo,en minäkään uimahalleista kovasti tykkää..mutta jos sitä nyt lapsen vuoksi vähän kestäisi.
VastaaPoistaSolen: Kiitos! Ja voi,lapsi ja koira olivat kyllä aivan suloisia yhdessä! Samoista syistä minäkin olen uimahallia vältellyt,mutta tällä kertaa en ehtinyt murehtimaan mistään kun juoksin lapsen perässä:)