sunnuntai 11. huhtikuuta 2010


Eilen löysin sinivuokkoja,tänään leskenlehtiä! Ihanaa! Nyt on kevät.

Ja meidänkin pihaan ilmestyi tänään sorsa. Se uiskenteli koko päivän pienessä lätäkössä,kävi välillä maalla nukkumassa ja vähän tallustelemassa. Vein sille puolikkaan sämpylän ja tunsin itseni ihan pikkutytöksi syöttäessäni sitä.
Sen jälkeen lainasin naapurista oksasaksia ja sitten sai puskat ja pensaat kyytiä. Teki hyvää,minulle ja pihalle. Vaan kukakohan jaksaisi mennä keräämään kaikki ne leikatut oksat?

11 kommenttia:

  1. Voi että, sorsat on niin ihania. Hämeenlinnassa on kesällä paljon sorsia ja minä käyn aina ihailemassa niitä ja hymyilemässä niiden ihanille vaakkuville olemuksille :)

    Leskenlehtiäkin olet jo bongannut! Meidän piha on vielä ihan lumen peitossa, mutta meidän pihan ulkopuolella on jo ihanan keväistä. Varmastikin täälläkin päin siis piakkoin jo löytää leskenlehtiä :)

    VastaaPoista
  2. Sorsa omassa pihapiirissä, mikäs sen somempaa!

    VastaaPoista
  3. Minä en ole vielä yhtään leskenlehteä bongannut. Mutta voi sitä riemua kun ne ensi kertaa näkee!!

    VastaaPoista
  4. Leskenlehdet ovat kyllä se paras kevään hetki, juuri se sekunti kun huomaa että talvi on tosiaan jo ohi :) Samaa mietin aina niiden oksien kanssa, voisin napsia niitä urakalla poikki vaikka kuinka, kunnes huomaa että höh, minunhan ne pitää kanniskella tänne sinne..

    VastaaPoista
  5. Nyt en ole kyllä ihan varma onko täällä meillä edes leskenlehtiä. Voikukkia on kyllä jo. Ne on varma kevään merkki! :)

    VastaaPoista
  6. Oi sinivuokkoja!!!
    Rakastan keväisiä sinivuokkomeriä, kun piha on kukista aivan sinisenä.

    VastaaPoista
  7. Kvaak! kaikkia mahdollisia lintuja täältä jo melkein bongannutkin, mutten ainuttakaan sorsaa! Ne on kaikki siellä teidän suunnalla.

    Leskenlehtiä 1kpl paikallistettu!

    VastaaPoista
  8. Hei! onnea kummitädille kans <3

    VastaaPoista
  9. Minäkin haravoin eilen, mutten jaksa kerätä noita kasoja tuolta. No, ei ne sieltä mihinkään häviä, että ehtii huomennakin :)

    Mun mielestä sorsia on ihana syöttää. Siinä tulee tosiaan lapsuus mieleen. Flashback. Mutta missä ovat meidän sinivuokot?

    VastaaPoista
  10. Puskien ja pensaiden parissa reuhuaminen on kyllä maailman mukavinta hommaa ja siinä tahtoo aina vähän innostua. "Oho, mihin se ruusupuska hävis". Niin, kun vaan joku muu vetäis ne oksat sit pois.

    VastaaPoista
  11. Marika: Varmasti löydät kohta leskenlehtiä,niitä on jo niin paljon!

    Maija: Hih,niinpä! Tosin nyt sitä ei ole enää näkynyt kun lätäkkökin kuivui..höh.

    Tirpana: Mä olin kyllä aivan riemuissani noista! Se on kuin varmistus siitä,että nyt on kevät.

    Parolan asema: Totta! Jälkien korjaaminen on niiiin tylsää. Oikeastaan joka asiassa,oli kyse sitten haravoinnista tai vaikka ompelusta:)

    Hanna: Oho,voikukkia jo! Niitä saadaan täällä vielä odotella.

    Celia: Sama täällä,ne on niin kauniita! Ja kohta sellaisia meriä varmaan alkaa ilmestymään.

    Minja: Hih,kiitos:) Arvaa olisiko tehnyt mieli kertoa jo ihan kaikille? :) Mustakin tuntuu,että täällä on kaikki sorsat. Nyt pikkuhiljaa kyllä muitakin.

    Kirjailijatar: Niin,ehtii huomennakin. Mulle tuo asenne on vaan huono,asiat kun tuppaa sitten jäämään kokonaan,kasat on vielä heinäkuussa pihassa:) Hmm,sinivuokot piileskelee siellä vielä.

    Milla: Minullakin meinaa aina vähän lähteä käsistä,leikkaaminen on niin kivaa. Mutta niiden oksien kerääminen ei todellakaan..puuh.

    VastaaPoista