Kevät etenee nopeasti enkä meinaa oikein pysyä perässä. Puissa on kohta jo hiirenkorvia! Miten se voi olla mahdollista?
Tuntuu aivan ihmeelliseltä ja ihanalta,mutta aika saisi kulua nyt ihan vähän hitaammin. Päivätkin vain hujahtavat ohi.
Tämäkin päivä on jo yhtäkkiä illassa. Olisin halunnut käydä vielä iltakävelyllä,kutoa,lukea,järjestellä valokuvia,vaikka mitä. Sen sijaan tappelin väsyneen lapsen ja tietokoneen kanssa,join teetä ja jämähdin sohvalle. No,onneksi päivä oli muuten oikein mukava. Mies lähti vähän aikaisemmin töistä ja käytiin pitkästä aikaa vanhalla leirintäalueella kevään ensimmäisellä makkararetkellä. Tuuli oli kylmä mutta aurinko ja nuotio lämmittivät. Ja ehkä se pussillisen vaahtokarkkeja,minkä söin melkein kokonaan yksin..:)
Olen aina ihaillut matkan varrella olevaa vanhaa navettaa,mikä on täynnä nimiä menneiltä vuosilta ja tänään vihdoin sain siitä kuvia. Mutta ihan niin tarkasti en ehtinyt sitä tutkimaan,että olisin löytänyt sieltä miehen nimen. Se on kuulemma kaiverrettu sinne vuonna 1986. No,seuraavalla kerralla sitten.
Kaiverrettu siis syntymävuotenani.
VastaaPoistaSuloinen navettärähjä,voi nostalgiaa.
Ihanat kuvat!
VastaaPoistaMinä kirjoitin kerran kotimatkalla koulusta, ensimmäisellä luokalla ollessani, bussikatokseen nimeni. Tiesin, että niin ei olisi saanut tehdä, mutta tein kuitenkin. Vuosi oli 1991. Jälkeen päin mietin näkikö joku ja soittiko poliisille. Sitten jatkoin kiireesti matkaa.
Seinä on hieno, oikea muistojen monumentti :) Minuakin kiukuttaa iltaisin kun alkaa väsyttämään, kun haluttas vielä tehdä vaikka ja mitä, mutta uni alkaa painaa silmää.
VastaaPoistaYhdyn edellisiin, seinä on vallan mainio, rakastan tuollaista vanhaa kulunutta väriä.
VastaaPoistateidän retki kuulosti mukavalta. Itse olen niin mukavuudenhaluinen, että en olisi lähtenyt reissuun ilman termospullollista kuumaa teetä :) Tai kaakaota, niin sinne olisi voinut laittaa niitä vaahtokarkkeja :)
Kauniin värinen kuvasarja!
VastaaPoistaTäältä päin maailmaa katsottuna vuodenaikojen vaihtelu suomessa on tosi hurjaa. Juurihan joka blogissa touhotettiin valtavista lumimassoista ja nyt jo istutellaan yrteejä kasvimaahan :D
Virva: :)
VastaaPoistaJonna: Kiitos! Hih,minäkin olin sellainen arkajalka etten uskaltanut tehdä mitään tuollaista. Olin ihan varma,että poliisit saa tietää heti:)
Sufferiina: Niin on,juuri se! Ja tuo on melkein jokailtaista..turhauttavaa. Ehkä joskus helpottaa.
Solen: Kiitos! Ja minäkin olen mukavuudenhaluinen,mutta sillä tavalla,että otin viltin mukaan..seuraavalle kerralla pitää kyllä muistaa tuo tee tai kaakao:)
Mizyena: Kiitos! No siltä se tuntuu nyt täälläkin,hurjalta!