torstai 10. syyskuuta 2009

Espanjaan ja takaisin


..pääsee taas parissa tunnissa torstai-iltaisin kevääseen asti.
Tänään olin (kerrankin) ajoissa ja nautin pienestä hetkestä,minkä sain rauhassa kuvata ennen tunnin alkua. Ilman lasta tai vaunuja,ilman varomista tai hosumista.
Löysin hienoja ilta-auringon tekemiä varjoja Taidemuseon seinästä ja vanhan portin,mikä on varmasti aina auki. Ja salaperäisen numeron tiiliseinästä,mitäköhän varten sekin on?

Tunnilla en muistanut yhtään mitään,mutta onneksi en ollut ainoa.

4 kommenttia:

  1. Se on jotenkin aina hieno tunne, kun tajuaa olevansa tunnilla, jolla pitäisi oppia jotain, mutta ei tiedä yhtään mistä opettaja puhuu :)
    Nimim. Liikaa kokemusta

    VastaaPoista
  2. Oi, kielten opiskelua - tahtoo myös! Nuo hetket on varmasti mukavia, ihan vaan itseä varten :)

    VastaaPoista
  3. Liisa: Heh,se on tosi kiva tunne! Suorastaan hupaisa. Nimim. Ihan liikaa kokemusta

    Anniina: Siitä sitten vaan,suosittelen!
    Ja kyllä,nuo ovat vain mua varten,se siinä on melkein parasta. Toki uuden kielen oppiminen on kivaa,mutta ei se kyllä helppoa ole..tunneilla on kuitenkin aina mukavaa:)

    Satu: Huisin paljon kiitoksia!

    VastaaPoista