...ihanan ystävän kanssa. Palelimme viileässä säässä ja löysimme melko varmasti maailman suurimman vaahteran lehden. Joimme paljon teetä (ja ihan vähän kahvia) lämmikkeeksi ja herkuttelimme kekseillä ja leivoksella. Juttelimme monen kuukauden kuulumiset,kikatimme lapsen hölmöilyille ja teimme vahingossa kivan mekkolöydön.
Oli kyllä ihan hurjan mukavaa,kiitos Hanna-Leena!
***
Ompelin eilen pitkästä aikaa ja lapsi sai vihdoin ikioman pupun. Itselleni tein uuden neulatyynyn ja lisäksi muutaman pussukan.
Uusi ompelukone olisi kyllä saatava,tai siis nimenomaan joku vanha. Vanha ja kestävä. Millainenkohan olisi hyvä?
Lapsi näyttää tyytyväiseltä pupunsa kanssa :)
VastaaPoistaMilloinkohan minä jaksaisin tehdä uuden ja paremman neulatyynyn? Entinen on vähän muotopuoli ja epäkäytännöllinen.
Heissan, unohdin vastata. Siis oon aamussa ja pääsen siin kahden aikaan :P
VastaaPoistaInana pupuinen. Oon ehkä pikkasen kade...
Apua miten ihana kuva Pepista ja pupusta! Maailman somin vahintaankin! Ja hauska neulatyyny :)
VastaaPoistaJa ihan uskomattoman hienon kameran loysit, toivottavasti toimii!
Mikä lehti! Postauksesi ovat niin somia, niistä saa sellaisen vaikutelman että elämä hymyilee :)
VastaaPoistaKurkistus vaahteranlehden takaa on hieno.
VastaaPoistaHauska tunnelma näissä kuvissa. Lehti on varmasti tosiaan isoin koskaan, huh. Kauniit punaiset hiukset sieltä sen takaa kurkistavalla!
VastaaPoistaOli kyllä ihanaa! Kiitos vielä kerran seurasta! <3
VastaaPoistaVautsi mikä neulatyyny!
Maija: Se suorastaan rakastaa sitä! Munkin on pitänyt jo pitkään tehdä uusi neulatyyny kun edellinen oli liian pieni ja muutenkin ihan huono. Ei sellaista vaan ikinä muka ole jaksanut tehdä kun se on vaan neulatyynyt,mutta tuota oli kyllä kiva tehdä!
VastaaPoistaMaria: Voi ei,pitäiskö mun tehdä sullekin oma pupu? :)
Liisa: Hih,kiitos! Se olikin ainoa kuva,missä Peppi ei syönyt tai retuuttanut sitä..:)
Ja kamera on kyllä hieno,mutta ikävä kyllä sillä ei tee mitään:(
Anniina: Se oli jättiläislehti! Ja kiitos:) Eihän se elämä nyt ihan aina hymyile mutta onneksi täällä blogimaailmassa voi vähän
huijata:)
Ilona: Kiitos!
Hanna: Kiitos ja se oli oikeasti hurjan iso:)
Hanna-Leena: Niin oli:) Ja kiitos itsellesi!