Isotädin asunnosta pelastettu vanha yöpöytä sai eilen kaverin. Se on lähes identtinen,vähän vain vaaleampi ja puoli senttiä korkeampi. Tosin se näyttää aika käyttämättömältä ja siinä on ruma kultainen vedin. Tykkään paljon enemmän ränsistyneestä,lohkeilleesta ja keikuvasta versiosta,se on jotenkin aidompi.
Seuraavaksi niistä pitäisi tehdä samannäköiset (tai ainakin suurinpiirtein),mutta en oikein tiedä mistä alottaisin - tai ylipäätänsä,että mitä niille tekisin. Ehkä niitä pitää vähän tuijotella sitä ennen?
Eilen kannoin kotiin myös ihanan nahalla päällystetyn pienen penkin/jakkaran. Se etsii vielä paikkaansa ja pysyy toistaiseksi tyhjänä. Jos kutoisin,se olisi täydellinen piilo lankakerille,mutta kun en kudo,piilotan sinne jotain muuta..ehkä villasukkia?
Kun olin pieni,mummolassa oli samanlainen,mutta se oli päällystetty viininpunaisella karkealla kankaalla. Sillä ei olisi saanut leikkiä,mutta kummasti se vain eksyi aina käsiini. Käyköhän tuonkin kanssa niin? Että se onkin lapsi joka sen täyttää enkä minä?
Olen koko päivän tuijotellut ja hypistellyt keskiviikkona ostamiani kankaita,ja pohtinut mitä niistä tekisin. Ideoita kyllä olisi,mutta uskallusta ei. Entäs jos ne menevätkin pilalle? En haluaisi uhrata näitä kankaita kokeiluihin,mutta toisaalta en haluaisi säästelläkään. Niin monta on jo laitettu syrjään odottamaan parempia taitoja,että kaapin ovi ei mene enää kunnolla kiinni.
Mutta ei kai pehmolelujakaan voi loputtomiin tehdä?
Seuraavaksi niistä pitäisi tehdä samannäköiset (tai ainakin suurinpiirtein),mutta en oikein tiedä mistä alottaisin - tai ylipäätänsä,että mitä niille tekisin. Ehkä niitä pitää vähän tuijotella sitä ennen?
Eilen kannoin kotiin myös ihanan nahalla päällystetyn pienen penkin/jakkaran. Se etsii vielä paikkaansa ja pysyy toistaiseksi tyhjänä. Jos kutoisin,se olisi täydellinen piilo lankakerille,mutta kun en kudo,piilotan sinne jotain muuta..ehkä villasukkia?
Kun olin pieni,mummolassa oli samanlainen,mutta se oli päällystetty viininpunaisella karkealla kankaalla. Sillä ei olisi saanut leikkiä,mutta kummasti se vain eksyi aina käsiini. Käyköhän tuonkin kanssa niin? Että se onkin lapsi joka sen täyttää enkä minä?
Olen koko päivän tuijotellut ja hypistellyt keskiviikkona ostamiani kankaita,ja pohtinut mitä niistä tekisin. Ideoita kyllä olisi,mutta uskallusta ei. Entäs jos ne menevätkin pilalle? En haluaisi uhrata näitä kankaita kokeiluihin,mutta toisaalta en haluaisi säästelläkään. Niin monta on jo laitettu syrjään odottamaan parempia taitoja,että kaapin ovi ei mene enää kunnolla kiinni.
Mutta ei kai pehmolelujakaan voi loputtomiin tehdä?
Rohkeasti vaan kokeilemaan! Ei se epäonnistuminen ole niin vaarallista, siitäkin oppii :) Yöpöydistä; jos ne ovat ihan täys tiikkiä, niin kokeilisin öljytä ne. Ja vaihtaisin vetimet samanlaisiksi.. Jos ne eivät ole oikeasti tiikkiset niin maalaisin ne varmaan valkoisiksi.. hmh..
VastaaPoistaEtköhän joku päivä hoksaa, millaisiksi yöpöydät "haluavat" tulla. Tällaisiin juttuihin tosiaan tarvitaan aikaa, tai minä ainakin tarvitsen.
VastaaPoistaNyt vaan rohkeasti käsiksi kankaisiin! Odotan jo innolla, mitä niistä keksit...
Outi: Joo,se on kyllä ihan totta! Aloitan vaikka siitä kankaasta,mitä on eniten,niin ei tuhoudu sitten kaikki kerralla:)
VastaaPoistaJa hmm..en kyllä yhtään tiedä mitä ne ovat,E. varmaan tietää paremmin. Mutta vetimet vaihdetaan ehdottomasti samanlaisiksi,toivottavasti löytyy tuollainen puinen mikä toisessa on. Vähän kyllä se valkoiseksi maalaaminen houkuttelisi..hmm..pitää pohtia:)
Hanna: Luulen myös niin,antaa niiden itse kertoa:) Ja joo,minä tarvitsen myös aikaa. En halua hätiköidä niiden kanssa (ja onneksi ei tarvitsekaan) ettei sitten myöhemmin ala harmittamaan. Hitaasti hyvä tulee,toivottavasti:)
Taidan kyllä ensi viikolla käydä niiden kankaiden kimppuun,vähän sormenpäitä syyhyää jo:)
Itselläni on usein sama ongelma kankaiden kanssa, kun ei halua pilata muttei säästelläkään. Mutta muistutan kuitenkin siitä, kuinka vähän kankaat lopun kaiken tuottavat iloa, jos ne vain lojuvat kaapissa :)
VastaaPoistaVillasukkien lisäksi voit piilottaa kaukosäätimet Pepiltä jakkaran sisään :) (tosin neiti varmaan oppii aika nopeasti miten jakkaran sisälmykseen pääsee käsiksi..)
Liisa: Joo,mielessä pyörii koko ajan se meidän kangaskeskustelu:) Eihän ne ketään siellä kaapissa ilahduta..eli käyttöön vaan!
VastaaPoistaJa voi kuule..Peppi osasi heti ottaa kannen siitä pois,joten se siitä piilosta..:D