Suklaaseen aina,kutomiseen eilisestä lähtien.
Olen niin onnellinen,kun huomasin,että osaan sittenkin kutoa!
Tosin tällähetkellä osaamiseni rajoittuu ihan vain tuollaiseen suoraan pötkylään,mutta minulle se on jo paljon - yläasteen jälkeen kun en ole sukkapuikkoihin koskenut.
Olen kyllä haaveillut kutomisesta jo vaikka kuinka kauan ja muiden blogeissa vilahtaneet neuleet,ranteenlämmittimet,huivit ja kaulurit ovat vain lisänneet haluani päästä kokeilemaan.
No,vasta eilen uskalsin pyytää ystävääni Jonskua auttamaan minut alkuun - ja yllätyksekseni se riitti. Sormet löysivät asentonsa kuin itsestään ja puikot pysyvät käsissäni paremmin kuin uskalsin edes toivoa. Eikä jälkikään ole erityisen suttuista,vaikka niin vähän pelkäsin.
Kävinkin sitten samantien ostamassa pari halpaa lankaa ja puikot,millä pääsen harjoittelemaan. Eilen illalla kudoin muutaman tunnin ja nyt olen sitten ihan koukussa - mutta hyvällä tavalla!
Tuosta harmaasta päätin tehdä elämäni ensimmäisen kaulahuivin,tai lähinnä saada sen valmiiksi - ihan ensimmäisestähän tuli patalappu kuten kesällä kerroin. Mielessä pyörii kyllä jo vaikka mitä ideoita enkä oikein malttaisi odottaa,että pääsen aloittamaan uuden työn..mutta tätähän en kesken jätä:)
P.S Eilen löysin myös uuden lempisuklaani - aivan liian ihanan Maraboun tumman minttusuklaan. Liiviakin siitä mainitsi eikä suotta.
Oi voi. Nyt olen koukussa sitten siihenkin.
Olen niin onnellinen,kun huomasin,että osaan sittenkin kutoa!
Tosin tällähetkellä osaamiseni rajoittuu ihan vain tuollaiseen suoraan pötkylään,mutta minulle se on jo paljon - yläasteen jälkeen kun en ole sukkapuikkoihin koskenut.
Olen kyllä haaveillut kutomisesta jo vaikka kuinka kauan ja muiden blogeissa vilahtaneet neuleet,ranteenlämmittimet,huivit ja kaulurit ovat vain lisänneet haluani päästä kokeilemaan.
No,vasta eilen uskalsin pyytää ystävääni Jonskua auttamaan minut alkuun - ja yllätyksekseni se riitti. Sormet löysivät asentonsa kuin itsestään ja puikot pysyvät käsissäni paremmin kuin uskalsin edes toivoa. Eikä jälkikään ole erityisen suttuista,vaikka niin vähän pelkäsin.
Kävinkin sitten samantien ostamassa pari halpaa lankaa ja puikot,millä pääsen harjoittelemaan. Eilen illalla kudoin muutaman tunnin ja nyt olen sitten ihan koukussa - mutta hyvällä tavalla!
Tuosta harmaasta päätin tehdä elämäni ensimmäisen kaulahuivin,tai lähinnä saada sen valmiiksi - ihan ensimmäisestähän tuli patalappu kuten kesällä kerroin. Mielessä pyörii kyllä jo vaikka mitä ideoita enkä oikein malttaisi odottaa,että pääsen aloittamaan uuden työn..mutta tätähän en kesken jätä:)
P.S Eilen löysin myös uuden lempisuklaani - aivan liian ihanan Maraboun tumman minttusuklaan. Liiviakin siitä mainitsi eikä suotta.
Oi voi. Nyt olen koukussa sitten siihenkin.
Tuo mitä sanoit neulomisesta, niin totta! Ennenkuin pitkän tauon jälkeen tartuin puikkoihin mielessä oli vaan ne yläasteen tunnit joilla ähräsin sukan kanssa. En tiedä, mitä välissä on tapahtunut, mutta nyt sujuu jo aivan hyvin (tahti edelleenkin hidas, yhdet sukat vuodessa)! Ja se hinku aloittaa kaikkea uutta..
VastaaPoistaOvatko nuo kastanjoita? Harmi etteivät kasva täällä kun ovat niin somia.
Mahtavaa, että olet löytänyt neulomisinnon! Mainiota puuhaa, sopii erityisen hyvin pimeisiin ja sateisiin syysiltoihin. Itse myös ahkerasti kulutan elokuvia tai dvd:ltä hyviä tv-sarjoja neuloessani. Musiikki tai radion kuunteleminen toimivat myös oivana parina neulomiselle. Ja suklaa varmasti myös :D
VastaaPoistaOnpa sileää neuletta! Minulla se neulemisinnostus tulee ja menee aalloittain. Välillä innostun ihan hurjasti, neulon ja neulon ja neulon - ja sitten kyllästyn. Nytkin mielessä olisi hirveän paljon kaikkea, mitä haluaisi neuloa - se innostus on vaan (ainakin toistaiseksi) karkuteillä...
VastaaPoistaEikös olekin mukavaa tuo kutominen, oikein terapeuttista? Minä se olen vallan höyrähtänyt siihen =) Kiva blogi sinulla, en ole käynytkään täällä aikaisemmin!
VastaaPoistaOi onnea koukkuun pääsystä! Se on niin kivaa! Iloisia kutomishetkiä sulle, suklaan sulaessa kielelle!
VastaaPoistaMulla kävi monta kertaa viime talven aikana mielessä ryhtyä neulomaan, mutta sitten aloin pelätä, että taitoni ovat ruostuneet radikaalisti. Jänistin. Nostan siis hattua sille että ryhdyit monen vuoden tauon ja yhden patalapun jälkeen toimeen!
VastaaPoistaAnniina: Kai se johtuu siitä,että silloin yläasteella niitä sukkia sun muita oli pakko tehdä,mutta nyt niitä saa tehdä jos vain itse haluaa:)
VastaaPoistaJa joo,ne ovat kastanjoita. Onneksi näet niitä täällä..:)
Maija: Niin minustakin,olen ihan innoissani! Eilen juuri kokeilin kutoa ja katsoa elokuvaa samalla ja hyvin onnistui! Ja suklaa sopii nyt minkä pariksi vaan:)
Malla: Ai,kiitos! On se ainakin siistimpää kuin silloin joskus yläasteella:) Mulla tapahtuu samanlailla ompelun kanssa..nytkin kamalasti ideoita,mutta en malta,pitää kutoa!
Piia: On kyllä! Ja kiitos,tule toki käymään toistekin:)
Satu: Kiitos! Kutominen on oikein kivaa:)
Liisa: Sitä minäkin pelkäsin ja nyt vasta uskalsin kokeilla,onko niin. Eikä ollut! Kokeile sinäkin siis ihmeessä:) Heh,ja kiitos hatunnostosta:)
Itseäni ei ole kutomiskärpänen vielä puraissut, vaikka tämä blogipiiri siihen kovasti yllyttääkin. Sain sen verran tarpeekseni kolmosluokan tekstiilikäsitöistä (tai lähinnä niiden opettajasta), että marssin muitta mutkitta puukäsitöihin. Sen verran samankaltaista kokemusta kanssasi kuitenkin löytyy, että olen aina ihaillut ihmisiä, jotka osaavat ommella itselleen vaatteita. Pari vuotta takaperin hain sitten pukuompelijakouluun, kun en muutakaan keksinyt. Ompelukoneet hirvittivät aluksi, mutta hämmästyin itsekin miten nopeasti niistä tuli kavereita ja lopputuloksena syntyi ihan pitämiskelpoisia vaatteita. Se yllätys, kun onnistuu jossakin mitä ei uskonut osaavansa, on varmaan yksi parhaista tuntemuksista.
VastaaPoistaOlen myös oppinut arvostamaan käsitöitä ihan uudesta näkökulmasta. Ne ovat hiljaista, tasaisen rytmikästä tekemistä, kuin meditaatiota. Maailma olisi varmaan parempi paikka, jos ihmiset kutoisivat enemmän ;).
Tulipa tarinoitua... Mutta sellaista piti vielä sanoa, että ekan kuvan harmaa värimaailma on ihana! Harmaaseen olen kyllä koukussa.