Tammikuun löydöt

Yritän ehtiä käymään läheisillä kirpputoreilla vähintään kerran kuussa,
mutta tammikuu oli outo kuu,koska kävin jopa viisi kertaa.
Ohhoh.
Tässä tämän kuun löytöni.


Olen hulluna vanhaan lasiin,mutta en ikinä raaski ostaa sitä.
Tuo pullo oli kuitenkin pakko saada,se oli ja on niin kaunis.
Hintakaan ei ollut tällä kertaa kovin paha,kuusi euroa.
Takana näkyvä Leningrad-kirja on sedälleni,suurelle Neuvostoliitto/Venäjä-fanille. Viidelläkymmenellä sentillä saa toiselle hyvän mielen:)


Olen etsinyt tavallista,mustaa nahkavyötä jo jonkun aikaa ja nyt sellainen tupsahti eteeni eurolla.
Lasikulhot olivat 0,80 senttiä kappale.


Nahkainen lompakko maksoi kaksi euroa ja tuli tarpeeseen,kun vanhasta hajosi neppari aikoja sitten.
Helmet olivat kokoonsa nähden melko kalliit,euron,mutta kyseisenä päivänä kiersin kaikki kirpputorit ystäväni kanssa,enkä löytänyt mitään..joten ostin tuon sitten sillä periaatteella,että tyhjin käsin ei kotiin lähdetä.
Mutta ei se ole silti jäänyt nurkkaan pölyttymään!

Ja näiden lisäksi ostin lapselle pienen ponin (mikä löytyy vanhemmista jutuistani) ja kenguruhaarukan,mikä ei päässyt kuviin.
Sekä tietenkin ehkäpä parhaimman ostokseni pitkään aikaan,nojatuolin Fidasta.
Pakko laittaa vielä kuva siitä..ihan kuin siitä ei olisi jo tarpeeksi kuvia täällä..:)


Tällä kertaa kyydissä on Pessi.

Sellaisia löytöjä tuli tehtyä. Kuukauden päästä taas uudestaan,sikäli mikäli ehdin kirpputoreille ja löydän jotakin esittelemisen arvoista.

Äsken askartelin pari tuntia ja suurin työ on takana,mutta vielä riittää huomiselle näpertelyä. Kipsuttelin myös avokkailla ympäri taloa ja tunsin itseni todella fiksuksi ja muodikkaaksi..päälläni oli avokkaiden lisäksi ikivanhat violetit legginsit (joissa upeat polvipussit) sekä vanha harmaa paita,mitä käytin ollessani raskaana.
Säästän teidät siis tämän päivän asulta:)

Olin myös huono,enkä mennyt espanjantunnille. Osaksi siksi,että miesparka oli töistä tultuaan maailman väsynein,enkä raaskinut jättää häntä hoitamaan lasta. Ja osaksi siksi,että rupesi laiskottamaan eikä huvittanut vaihtaa vaatteita tai muutenkaan siistiytyä tästä kotilookista.

Joten täällä sitä ollaan,kotona.
Kohta kaivan taas avokkaat esiin ja aloitan mieheni riemuksi kopsuttelun,sekä keitän ison mukillisen teetä ja vajoan hetkeksi sohvan syvyyksiin. Myös tummasuklaa liittyy seuraani sohvalle,ehkäpä myös pari jaksoa Pushing Daisiesia.