Kevättä ilmassa

Kävin äsken Kaupunginpuistossa kävelyllä ja ihan kuin ilmassa olisi jo tuoksunut kevät..hmm..
Hurjan kylmä siellä vielä oli,mutta kuitenkin jollain tavalla keväistä.
Ehkä se johtui auringosta,joka on jo parina päivänä tuikkinut pilvien takaa ja piristänyt mieltä. Tai sitten vain kaipaan kevättä niin paljon,että kuvittelen jo sen tuoksun nenässäni.
Oli miten oli,kävely teki hyvää. Tytöt saivat hetken juoksennella vapaana ja olivat ihan innoissaan. Minua sen sijaan vähän harmitti kun en tajunnut ottaa kameraa mukaan nyt kun se aurinko vihdoin paistoi. No,seuraavalla kerralla sitten..

Lapsi nukkuu yhä eteisessä ja ehdin keittämään itselleni ison mukillisen teetä,että sulan. Pakkanen pirulainen kun otti vähän poskiin ja reisiin.

En ole oikein ikinä ollut ulkoilmaihminen..varsinkaan talvisin.
Mutta tässä vajaan vuoden sisällä minusta on näköjään sellainen tullut. Osaksi olosuhteiden pakosta,osaksi siksi,että on aikaa käydä pitkillä kävelyillä ja koska lähellämme on paljon hienoja paikkoja.
En tosin vieläkään täysin rinnoin nauti siitä,että pakkanen jäädyttää reiteni tai loska kuraa koirat mustiksi ja jäätävä sade kastelee kaiken. Mutta ulos meno ei enää ole niin tuskaista kuin ennen.
Ja olen huomannut,kuinka kävellen voi nähdä paljon kivoja asioita mitä ei ehkä muuten huomaisi ollenkaan..
Myyriä.
Pupuja.
Jousenia.
Unohdettuja kiviaitoja.
Jäätyneitä pihlajanmarjoja puiden oksilla.
Sammaleen peittämiä suuria kiviä.
Vanhoja taloja piilossa keskellä metsää.
Soliseva puro kivien lomassa.

Kaikkea sellaista.
Se on mukavaa.