Pieni Poloinen

Lapsi on kipeä.
Viime yönä nousi kova kuume ja puoli yötä menikin sitten valvoessa.
Ja päivällä sama meno..rasittavaa,mutta eihän sille mitään voi.
Ei toinen tahallaan kipeäksi tullut.

On ollut omituista ja pelottavaa nähdä oma lapsi ensimmäistä kertaa kunnolla kipeänä. Raukka on ihan voimaton ja veltto,räkä vaan valuu ja yskittää.
Ei meinaa samaksi lapseksi tunnistaa.

Ja kamalinta on se,kun ei osaa auttaa.
Tai jos osaisi,niin sitten ei pysty.



Tänään oli upea ilma,mutta sattuneesta syystä en päässyt ulos kuin käymään.
Samalla kun koirat pisuttelivat pitkin pihoja,nautin hetken ihanasta auringonpaisteesta.
Ja vaikka yö meni miten meni,olo oli pirteämpi kuin pitkään aikaan.
Aurinko tekee ihmeitä.




Mies oli kultainen ja tuli töistä kotiin hieman aikasemmin,että pääsin kasvohoitoon. Nyt on sitten naama punaisen kirjava ja kipeä..mutta iho on niin pehmeä että!
Ja pari päivää,niin punotus lakkaa ja nassu näyttää taas hetken siltä,millainen se oli ennen lasta:)

Ja vaikka muut päivän suunnitelmat menivätkin Pienen Poloisen vuoksi lyttyyn,ehdin kuin ehdinkin vähän askartelemaan. Oli kivaa pitkästä aikaa leikellä ja liimailla ja sommitella..ja myös erittäin rentouttavaa!


Äsken Pieni Poloinen vihdoin nukahti,rohina ja tuhina kuuluu vain sängystä.
Tai no,nukkuminen on jotain vähän sinne päin..koko ajan heräilee ja itkustaa.
Voi raukkaa!

Taidan kyllä itsekin siirtyä kohta peiton alle,sillä se Olivia on edelleen lukematta..:)