Parvekkeella kuivuu kukkamekkoja ja ruutupaitoja. Lapsen kassi odottaa eteisessä huomista. Kukat on kasteltu ja suurimmat sotkut siivottu. Äsken pakkasin laukkuuni muutaman mekon ja neuletakin,pari huivia ja vyötä,sukkahousut ja takin. Olen kyllä tavattoman huono pakkaamaan,aina on liikaa mukana. Onneksi tällä reissulla ei ole painorajoistusta.
Ennen huomista pitää vielä

- syödä jääkaappi tyhjäksi
- tyhjentää biojäteroskis
- tarkistaa rahatilanne
- lähettää kaksi filmiä kehitykseen
- ostaa koirankakkapusseja
- valita kirja mukaan

Viimeinen kohta on hankalin,kirjojakin kun tekisi mieli ottaa mukaan monta. Taidan valita jonkun kevyen ja helpon,sellaisen mikä vie leppoisasti mukanaan mutta minkä malttaa kuitenkin jättää kesken.
Nyt jääkaapin tyhjennykseen,ihanaa viikonloppua teille kaikille!

Olen

Olen miettinyt lahjaa miehelle,lahjaa ystävälle ja lahjaa pienelle tytölle,jota en ole vielä nähnyt. Olen miettinyt mansikoita ja vesimelonia,että jos saisin niitä viikonloppuna. Toista edes. Olen miettinyt paljon tätä blogia ja sanoja,mitä en tahdo ikinä löytää ja kuvia,mitä on aina liikaa ja uutta alkua,mikä houkuttelisi. Olen yrittänyt painaa kaiken tästä ajasta ja näistä hetkistä mieleeni. Olen nuuhkinut tuomea ja järveä ja lämpöä ja metsää ja pölyä ja hikeä ja vastaleikatun ruohon tuoksua. Olen kävellyt niska kenossa ja ihaillut puita,vihreän sävyjä ja lintujen lauluja. Niitä on kymmeniä,satoja. Olen pyyhkinyt keltaista pölyä pois pöydiltä,vaatteilta,pyörästä. Olen ihmetellyt sääjumalia,että miksi monen hellepäivän jälkeen viikonlopuksi tulee kylmää ja sadetta,juuri siksi ainoaksi viikonlopuksi kun olemme menossa jonnekin? Yritän olla valittamatta.
Olen katsellut lapsen riemua uima-altaassa,väsymätöntä energiaa ja leikkiä ja suurta iloa. Että miten jokin niin yksinkertainen voi olla niin ihanaa. Olen haaveillut lämpimistä järvivesistä ja turvallisesta rannasta,pistänyt ostoslistalle lapsen uimapuvun ja sandaalit. Olen kuunnellut ruohonleikkureiden surinaa,huomannut voikukkien vallanneen pihan ja suunnittelut nokkosien keräämistä. Raparperi on yhtäkkiä niin iso,että siitä saisi piirakan. Tai kymmenen. Olen nauttinut uudesta hyttysverhosta,mikä tosiaan toimii. Vielä kun saisi hyttyset pois tuolta pihaltakin. Niitä on niin paljon,ettei siellä tee mieli olla.
Olen rakastunut taas kerran iltoihin. Viimeisiin auringonsäteisiin,heikkenevään tuuleen. Siihen,kun parvekkeen kivilattia tuntuu lämpimältä jalkoihin. Kun ilma on pehmeää ja lempeää. Hiljaisempaa. Mutta kuitenkin niin eläväistä.

Luumupuissakin on jo kukat.
Olen onnellinen.

Kaikenlaista,sekalaista

Tulppaanit aukesivat eilen,yhdessä päivässä. Ihan hujauksessa.
Aamulla rastas törmäsi keittiön ikkunaan niin että pamahti,mutta jatkoi matkaansa. Minä taisin säikähtää enemmän kuin se.
Kävelyllä huomasin kukkivat tuomet ja nappasin muutaman oksan mukaan. Nyt ne tuoksuvat yöpöydällä,huumaavina ja hurmaavina. Ilma on täynnä muistoja.

Kiitos eräälle lukijalle kirjavinkistä,Diane Setterfieldin Kolmastoista kertomus oli todella hyvä. Niin hyvä,etten millään haluaisi rikkoa sen luomia kuvia mielestäni aloittamalla uutta kirjaa. Odotan siis vielä hetken ja viipyilen. Annan uudelle kirjalle tilaa.
Mikäs kiire tässä on.

Tänään

Aurinko oli kuuma ja tuuli yritti viedä lierihatun mukanaan. Lapsi oli hiekasta pölyinen eikä halunnut syödä mitään. Sade kävi monta kertaa raikastamassa painavaa ilmaa ja kasteli vähän olkapäitäkin samalla. Ei haitannut ollenkaan. Hyvä kirja vei minut parvekkeelta Englannin nummille ja pyörä illalla kirjastoon ja kauppaan. Olisin halunnut mansikoita,mutta sain minttujäätelön. Se kelpasi oikein hyvin. Reppu painoi jäljet olkapäihin. Kotiin pyöräiltiin kilpaa mustien pilvien kanssa ja voitettiin. Mies teki ruokaa,minä metsästin hyttysiä ja lapsi huuteli ikkunasta.

Nyt on hiljaista,vain tuuletin hyrisee.
Minä käyn vielä nopeasti Englannissa.
Hyvää yötä!

Viikonlopun saldo

- 205 valokuvaa ja ainakin sata litraa vettä
- minttu -,päärynä- ja suklaajäätelöä ja fetasalaattia oliiveilla ja ilman
- likaiset varpaat ja rusketusraidat
- ukkosen jyrinää ja monta raikasta sadekuuroa
- muutama myyty tavara kyläkirppiksellä
- paljon auenneita helmililjoja,narsisseja,tulppaaneja ja muita,joiden nimiä en tiedä
- yksi hieno joki ja siinä monta hienoa koskea (ja yksi pakoon päästetty hauki)
- harvinaisen vähän teetä ja suklaata
- ylienerginen,mutta ihana lapsi
- liikaa hyttysiä ja muita ötököitä
- hyvällä tavalla väsynyt olo

Helle tuli sittenkin! Ja toi mukanaan pääskyset. Tai toisinpäin. Joka tapauksessa,ihanaa! Lisäksi se toi paljaat sääret ja palaneen ihon,puhtia ja hyvän mielen,kasvisten ja varsinkin jäätelönhimon,ihanaa postia Ameriikasta (kiitos Liisa valtavasti!),vähän kuumetta lapselle,rakon ja mustelmia jalkoihin,kevyen ja leppoisan olon,kesän tuoksun ja hyttysiä,parvekeleikit ja nuppuja omenapuihin.

Ja kaiken tämän lisäksi se muutti maiseman vihreäksi.

Vielä kerran,ihanaa!

Odottelua

Siirsin talvikengät kaappeihin ja kevätkengät eteisen lattialle. Vaatteisiin en vielä uskaltanut koskea. Odotan viikonloppuun,sitä luvattua hellettä. Tuntuu kyllä jotenkin aivan epätodelliselta,että muutaman päivän päästä olisi 25 astetta lämmintä. Että voiko se tästä muka niin nopeasti lämmetä. Toivotaan että voi!
Postissa odottaa paketti,mitä en ehtinyt hakemaan ja keittiössä kasa reikäisiä vaatteita mitä en jaksanut korjata. Ja huomenna alkaa reggaeton. En oikein tiedä mitä odottaa,toivon vain että se ei ole kovin vaikeaa. Tanssiminen on ihanaa,mutta askeleiden opettelu ei.

Äsken tajusin,että lapsi täyttää tasan kahden kuukauden päästä kaksi vuotta. Apua,sitä en kyllä odota. Eihän pieni tyttöni voi olla jo niin iso! Minun puolestani aika saisi vaikka pysähtyä hetkesi. Kaikki saisi vähän hidastua.

Roskalava-aarteet on käyty läpi. Pesty ja tuuletettu. Astioista valitsin ihanimmat itselleni,loput menevät myyntiin. Lauantaina järjestetään kyläkirppis,juuri sopivasti. Mutta sen lisäksi tarvii varmaan varata pöytä ihan oikealtakin kirpparilta. Koti on kuin pommin jäljiltä kun olen tyhjentänyt kaappeja ja järjestänyt hyllyjä. Ja tuskaillut. Miten sitä voikaan kiintyä esineisiin ja tavaroihin niin kovasti? Haluaisin kaikesta turhasta eroon,mutta en raaski luopua oikein mistään. Ärsyttävän ristiriitaista. Mutta pelkään,että sitä jotain olisikin voinut vielä tarvita..että olisinkin halunnut vielä käyttää sitä. No,onneksi on vielä monta päivää aikaa. Jos vaikka ehkä-tavarat muuttuisivat siinä ajassa kyllä-tavaroiksi..

Hyvä päivä

Tänään heräsin 11.44 ja sain ihanan herkkuaamupalan (pekonia,paahtoleipää,leivoksia,keksejä ja paljon teetä),kukkia ja lapsen valitseman vaalenpunaisen kissakortin. Oli aika ihanaa:)
Äidin luona vuorossa oli pikkusiskon tekemää kakkua,mikä oli oikeastaan pelkkää kermaa ja suklaarouhetta. Oli siinä vähän banaaniakin. Nam. Lapsi ihmetteli kilpikonnia eikä enää pelännyt niitä niin kuin aikaisemmilla kerroilla. Kissa oli kuitenkin kaikista ihanin ja sitä piti seurata joka paikkaan. Olohuoneeseen oli ilmestynyt upea vanha kaappi,minkä äiti oli pelastanut naapureiden roskalavalta ja minkä minä olisin oikein mielelläni ottanut meille. Äiti ei antanut. Mutta on se vaan ihan käsittämätöntä mitä kaikkea ihmiset heittävät pois! Lähtiessä olikin pakko pysähtyä saman lavan eteen (naapureiden luvalla,tietenkin),muuten en olisi saanut mielenrauhaa...enkä yhtä vanhaa keittiön kaappia,isoa pussillista vanhoja verhoja ja pitsejä,vanhoja työkaluja ja niiden laatikoita,ihania lautasia ja ja kuppeja ja pientä hyllyä. Kannatti siis pysähtyä.
Illalla mies teki vielä superhyvää ruokaa ja jälkkäriksi syötiin vähän lisää leivoksia ja keksejä. Kohta varataan hotelli Helsingistä ja karataan sinne kahdeksi yöksi parin viikon päästä. En malta odottaa!

Ulkona sataa. Näyttää ihan syksyltä jos ei katso vihreää maata. Pitää siis katsoa juuri sitä. Lapsi leikkii autoilla ja minä juon toista kupillista kirsikkateetä,aamupala ei jostain syystä maistunut. Yritetään olla vielä hetki ihan hissukseen,että mies saisi vähän nukkkua. Makuuhuoneen ja olohuoneen välillä ei ole ovea. Myöhemmin käydään kahvilla ja toivottavasti haetaan lisää teetä. Kirpparillakin olisi mukava pyörähtää. Kumisaappaita ei ole vieläkään.
Illaksi haluan jäätelöä ja hyvän kirjan tai elokuvan. Kiitos.

..pilviä,aurinkoa,paljon uutta vihreää ja kevään ensimmäiset jäätelöt. Sellaista tällä viikolla. Vaihtelevaa. Olokin on vaihteleva,kummallisen levoton. Mutta muistelen,että se on joka kevät sama juttu. Jonkinlainen kevätahdistus..tai pelotus,mikä vaan. Kevät tuntuu tulevan liian nopeasti eikä oikein tiedä miten päin olisi. Toivottavasti menee pian pois.
Mutta se on ihanaa,että kello on pian kymmenen ja ulkona on vielä aivan valoisaa. Valoja ei tarvitse ollenkaan.
Ja kaupungin yllä on kaunista vaaleanpunaista utua. Sinne näkee vielä kun ei ole lehtiä. Viime vuonna tähän aikaan niitä oli jo paljon.

Seinät ympärillä

..eivät ole kaatumassa päälle mutta kieltämättä ahdistavat vähän. Tai ainakin nuo edellisten asukkaiden tapettivalinnat..ne kun ovat suorastaan mahdottoman rumia. Onneksi aika mitäänsanomattomia ja vaaleita,mutta rumia kuitenkin. Muuton yhteydessä emme ehtineet tekemään niille (tai millekään muulle) yhtään mitään vaikka silloin se olisi varmaan ollut kaikkein helpointa,ilman lasta ja lähes tyhjässä talossa. Mutta,emme ehtineet emmekä jaksaneet niistä sen enempää silloin murehtia. Kaikki aikanaan ja niin edelleen..
Sen jälkeen kun tapetoitiin lapsen huone,muut seinät alkoivat kuitenkin näyttää entistäkin surkeammilta ja päätettiin,että kun lapsen huone on valmis,maalataan ja tapetoidaan makuuhuone. Ja sitten olohuone. Ja sitten keittiö ja eteinen. No,eihän se lapsen huone ole vieläkään ihan valmis..listoja puuttuu,katto pitäisi maalata ja niin edelleen..eikä makuuhuoneelle muista puhumattakaan ole tietenkään tehty yhtään mitään:) No,ei ainakaan ennen tätä päivää. Aamulla aloitin pienimmästä seinän pätkästä ja nyt on yksi kerros tapettia pois. Alta paljastui paljon hienompi raitatapetti,joka ei ikävä kyllä voi jäädä esiin mutta ihailen sitä nyt niin kauan kuin homma on kesken. Ja meidät tuntien saan ihailla sitä aika kauan. No,yhdestä seinän pätkästä on vielä pitkä matka koko huoneen maalaukseen ja uuteen tapettiin mutta se tuntuu siitä huolimatta oikein hyvältä. Tälle viikolle luvatut sadepäivätkään eivät harmita enää ollenkaan..voin hyvällä omatunnolla olla sisällä ja repiä tapettia.

Tuntuu siltä kuin hyvä ystävä olisi tullut kylään. Sellainen oikein kauan odotettu ystävä. Sellainen,kenen kanssa on hyvä olla ja kenen kanssa voi tehdä melkein mitä vaan. Ja tämä ystävä onkin aivan eritysen ihana,sillä se tuo mukanaan paljon lämpöä ja aurinkoa ja vihreää. Toivottavasti se pysyy täällä pitkään.