Mies tuli töistä ja nukahti sohvalle,äsken lapsi kiipesi siihen viereen,peiton alle katsomaan Pikku Kakkosta. Ovat kyllä suloisia siinä yhdessä,selät vastakkain ja hiukset pörrössä.
Minä istun sohvan toisessa päässä ja kudon keväthuivia. Mies odottaa edelleen villasukkiaan,mutta en millään malttaisi jättää huivia kesken,sitä on niin mukavaa kutoa. Sukat sen sijaan on tylsiä.
Postikin toi vihdoin ihanan Sanna Vatasen Jämälangasta-kirjan,odottelin sitä jo pari viikkoa sitten. Mutta kannatti odottaa,kirja on kyllä hieno. Paljon hyviä ideoita ja upeita kuvia. Nyt riittää kudottavaa pitkäksi aikaa.
Aijai näitä sinun värejäsi!
VastaaPoistaJa huiviin jää todellakin koukkuun. Minä en olisi lopettanut koskaan, ellei langat olisi loppuneet :D
Käpyoksa on ollut varmaan vuoden hakusessa. En vaan onnistu bongaamaan ja jos onnistun, ei kädet riitä kanniskelemaan.
Mukavaa perjantai-iltaa <3
Heh, mää taas tykkään niistä sukista ja musta huivit taas on tylsiä :D
VastaaPoistaMinäkin ihastelen näitä sinun värejäsi, oih ja voih.
VastaaPoistaOlen kirjaston jonossa tuolle jämälankakirjalle, olen ollut jo kohta melkein kuukauden eikä vieläkään ole tullut viestiä. Odotan kirjaa kuin kuuta nousevaa, niin paljon täällä ja lehdissä on kehuttu sitä.
VastaaPoistaKäpyoksa näyttää hyvältä, mukavan rosoinen.
Kaunis keväthuivi!!
VastaaPoistaTuo Jämälangasta näyttää niin kauniilta kirjalta.
Meidän tyttö ei ole vielä innostunut Pikku Kakkosesta, mutta tietokone kiinnostaa aivan älyttömästi.
Tykkään niin näistä kuvistasi, tuo aiemman postauksen pöytäkuvakin on niin suloinen, nämä värit, aivan ihanat. Aivan kuin olisi kevät :)
VastaaPoistaOi, kuinka ihania kuvia. Näissä on niin harmoninen ja levollinen tunnelma. Välittyi sohvalla pötköttämisen tunnelma ihan tänne kauas asti. Ihanaa viikonloppua sinne! Ja minä olen elämässäni kutonut tasan yhdet villasukat, kuudennella luokalla.
VastaaPoistaOnpa kaunis kuvapari!
VastaaPoistaHieno keväthuivi tulossa. Minäkin tykkään huivien tekemisestä enemmän kuin sukkien. Kun on saanut yhden sukan valmiiksi, ei useimmiten heti jaksaisi aloittaa toista...
Oih, nuo värit vaan kolahtavat ja kovaa. Himoitsen hopeaa, valkoista ja pastellisävyjä!
VastaaPoistaPystyn jo näkemään, että tuosta huivista tulee kiva ja nätti kun se on valmis! Ihanat oksat olet löytänyt...
VastaaPoistaKuulostaa suloisen rauhalliselta hetkeltä. Hauskaa, että tuossa keväthuivissasi on niin paljon samoja värejä kuin omassani, katsoin ihmeissäni ja ajattelin, että ei voi olla totta! :)
VastaaPoistaMinja: Voi kiitos:) Minulla ei kyllä langat taida loppua kesken,vaan pitää lopettaa huivi ihan itse ettei siitä tule liian pitkä..mutta kun en malttais millään:) Toivottavasti löydät käpyoksan pian,nuo on kivoja!
VastaaPoistaMaria: Heh:) No,kudo sinä sukkia niin minä pysyn huiveissa!
Pikkujutut: Oih ja voih ja kiitos sinulle:)
Solen: Toivottavasti saat sen pian! Kirja on kyllä kaikki kehunsa ansainnut. Niin monta kivaa ideaa,että en tiedä mistä aloittaisin:)
Celia: Kiitos! Joo,tietokoneet kiinnostaa täälläkin,välillä vähän liikaakin..:( Ja pikkukakkosinnostus alkoi ihan yhtäkkiä!
Himalainen: Kiitos sinulle,ihanaa kuulla:) Ja kaipaan niin kevättä,että ehkä sen vuoksi kuvistakin tuli keväisiä..:)
Kirjailijatar: Voi,kiitos! En minäkään kovin montaa sukkaparia ole kutonut,yhden käden sormet riittää niiden laskemiseen:)
Virkattu lintu: Kiitos! Ja joo,se siinä ikävintä onkin,kun pitäisi vielä jaksaa tehdä se toinenkin sukka:(
Sohvi: Hih,hyvä:) Minullakin kova himo pastelleihin ja kaikkiin murrettuihin sävyihin.
Neiti Nimetön: Voi,kiitos:) Toisaalta en malta odottaa,että se valmistuu mutta toisaalta en halua vielä lopettaa sen kutomista:)
Mimmi: Joo,minäkin olin ihan ihmeissäni kun kävin blogissasi,ihan kuin oma huivini olisi ollut siellä! :)