Tänään oli viimeinen Värikylpy-tunti ja kävimme taidemuseossa. Esillä oli osa Lars Swanljungin nykytaiteen kokoelmasta. Vauvat eivät siitä juuri piitanneet - varsinkaan kun mihinkään ei saanut koskea eikä mitään saanut edes maistaa. Itse pidin kyllä muutamista töistä,varsinkin valokuvat olivat mielenkiintoisia ja niitä olisi voinut olla enemmänkin. Mutta aika iso osa töistä oli kuitenkin vähän liian outoja makuuni.
En tiedä taiteesta mitään,eikä minulla ole mitään lempiaikakautta tai -taiteilijaa (no okei,Jean-Michel Basquaitista olen kyllä aina pitänyt) mutta mielestäni taiteen pitää olla jollain tavalla ymmärrettävää tai sillä pitää olla jokin merkitys - tarina kerrottavana.
Tänään en kyllä ymmärtänyt läheskään kaikkia töitä,joidenkin kohdalla mietin vain että "miksi?". Mutta eikö se nykytaiteen kohdalla olekin ihan sallittua?
(Tosin jotkut teokset olisivat varmaan auenneet minulle hieman paremmin ilman sinne tänne konttavaa lasta joka halusi välillä syliin,välillä kävelemään,välillä makaamaan selälleen keskelle lattiaa,välillä tutkimaan muiden vauvojen leluja ja tutteja,välillä kiukuttelemaan,välillä penkin alle piiloon ja sitten taas uudestaan syliin.)
Jokatapauksessa taidemuseossa oli mukavaa käydä,varsinkin kun en niissä kovin usein (laiskuuttani) käy. Mutta kunhan lapsi vähän kasvaa,pitää kyllä heti koluta kaikki kaupungin museot läpi. Ja ihan ehdottomasti mennä katsomaan lisää nykytaidetta.
Onko teillä lempitaiteilijoita?
Kyllä jokaisella taideteoksella on joku tarina tai sanoma/merkitys kerrottavanaan.. joskus ne vaan vaativat pidempää pohtimista. Nykytaide on monille kirosana juurikin siksi, että se ei välttämättä ole niin kovin kaunista ja "helppoa".. itsekin syyllistyin tähän vielä joitakin vuosia sitten. Luulenpa, että taideteokset voi ymmärtää ihan miten tahtoo, varsinkin nykytaiteen kohdalla teokset avautuvat katsojalle ehkä ihan eri tavalla kuin taiteilija on tarkoittanut..eikä taiteilijan intentiolla siinä vaiheessa ole enää merkitystä.. Tärkeintä on, että katsojalle tulee kokemus, tunne..ajatus.. Eli ei pitäisi miettiä, että mitä se taiteilija on tälläkin tarkoittanut, vaan pitäisi miettiä että mitä minä ajattelen kun katson tätä, mitä koen, tunnen, mitä tulee mieleen..
VastaaPoistaihania kurkkuvoileipiä murupulu <3 voinko tulla moikkaamaan teitä tän kuun lopussa? mul ois ne su-ti vapaat!
Joo,tiedän..ja siksi harmittikin kun en ehtinyt niitä kunnolla tuijottamaan ja pohtimaan.
VastaaPoistaAika usein se meneekin niin,että kun jotain ei heti "tajua",jatkaa matkaa sen kummemmin pohtimatta..harmi. Ja tosiaan,ensimmäisenä miettii juuri sitä,että mitä taiteilija on tällä tarkoittanut ja se ei näköjään toimi..:)
Oli hyviä leipiä,hih:) Ostin hiivatonta ruisleipää ja ainakin toistaiseksi masuni tykkää siitä enemmän kuin tavallisesta. Se maistuu ihanan "aidolle",nam.
Ja joo,tule ihmeessä moikkaan,olis tositosi kiva!
Nykytaide on hankalaa, I totally agree with you. Olin talvella koulureissulla Helsingissä ja käytiin Kiasmassa, ja siellä totesin ton elämän totuuden. Tosin ne työt oli ihan uskomattoman hienoja, ja opas selitti mitä niiden takana oli, joten ei haitannut ettei itse ymmärtänyt :)
VastaaPoista