Kokeilin eilen ensimmäistä kertaa mieheni Vespaa.
Sitä ennen olen vain kerran "ajanut" skootterilla (joskus 16-vuotiaana) mikä oli paljon pienempi ja kevyempi kuin tuo Vespa. Silloin ajoin pihatiemme päähän ja kaikki sujui hyvin siihen asti,kunnes piti kääntyä takaisin. No en kääntynyt..paitsi kyljelleni skootterin alle.
Sen jälkeen en ole polkupyörää lukuunottamatta muihin kaksipyöräisiin koskenut.
Toki olen miehen Vespaa ihastellut (ja kaikkien muidenkin) ja ollut kyydissä..ja ehkä vähän haikaillut omaa. Olisi niin kiva pärisytellä miehen kanssa pitkin ja poikin pikkuteitä ympäri Suomea!
Mutta kun ensin sellaisella pitäisi oppia ajamaan! Mies on yllyttänyt minua kokeilemaan jo vaikka kuinka kauan,enkä ole ole uskaltanut. Ensinnäkin,hajottaisin Vespan,sillä aivan varmasti kaatuisin sillä (mies ei uskonut) ja toiseksi satuttaisin itseni kaaduttuani.
No,mutta. Eilen mies sai sitten ylipuhuttua minut kokeilemaan "ihan nopeesti vaan".
Ja ehkä jo arvaatte miten siinä sitten kävi..suoraan oli ihan helppo ajaa ja pysähtyminenkin onnistui jotenkuten. Mutta se kääntyminen!
Ensimmäisellä kerralla vauhti loppui kesken,mutta onneksi sain jalan maahan ja pidettyä Vespan ja itseni pystyssä,mutta mies vaati uutta yritystä: "mä pidän tarakasta kiinni". Mies piti ja minä onnistuin siitä huolimatta ajamaan ojaan ja kaatumaan.
Tietenkin!
Mahtoi kyllä olla naapureilla hauskaa kun maattiin keskellä risteystä,minä Vespan vieressä ja mies Vespan päällä. Ei oikein tiedetty olisiko pitänyt itkeä vai nauraa..lopulta kuitenkin naurettiin:)
Kuvista näette,mihin kuntoon Vespan sain ja pahaltahan se näyttää mutta kuulemma on ihan helppo korjata,onneksi. Mutta itsepä halusi,että kokeilen,vaikka tietää kuinka tapaturmaltis olen!
Ja onneksi myös me säästyimme suuremmilta vammoilta. Minä selvisin vain yhdellä ikävällä mustelmalla ja vähän kipeillä käsivarsilla,miestä sattui jostain syystä enemmän kuin minua. Leukaan tuli haava,oikea ranne on ihan sininen ja turvoksissa ja saman käden käsivarsi ihan haavoilla.
Eli siis voi Vespa-parkaa ja voi mies-parkaa.
Niin..ja aionko kokeilla uudestaan?
Ehdottomasti:)
Sitä ennen olen vain kerran "ajanut" skootterilla (joskus 16-vuotiaana) mikä oli paljon pienempi ja kevyempi kuin tuo Vespa. Silloin ajoin pihatiemme päähän ja kaikki sujui hyvin siihen asti,kunnes piti kääntyä takaisin. No en kääntynyt..paitsi kyljelleni skootterin alle.
Sen jälkeen en ole polkupyörää lukuunottamatta muihin kaksipyöräisiin koskenut.
Toki olen miehen Vespaa ihastellut (ja kaikkien muidenkin) ja ollut kyydissä..ja ehkä vähän haikaillut omaa. Olisi niin kiva pärisytellä miehen kanssa pitkin ja poikin pikkuteitä ympäri Suomea!
Mutta kun ensin sellaisella pitäisi oppia ajamaan! Mies on yllyttänyt minua kokeilemaan jo vaikka kuinka kauan,enkä ole ole uskaltanut. Ensinnäkin,hajottaisin Vespan,sillä aivan varmasti kaatuisin sillä (mies ei uskonut) ja toiseksi satuttaisin itseni kaaduttuani.
No,mutta. Eilen mies sai sitten ylipuhuttua minut kokeilemaan "ihan nopeesti vaan".
Ja ehkä jo arvaatte miten siinä sitten kävi..suoraan oli ihan helppo ajaa ja pysähtyminenkin onnistui jotenkuten. Mutta se kääntyminen!
Ensimmäisellä kerralla vauhti loppui kesken,mutta onneksi sain jalan maahan ja pidettyä Vespan ja itseni pystyssä,mutta mies vaati uutta yritystä: "mä pidän tarakasta kiinni". Mies piti ja minä onnistuin siitä huolimatta ajamaan ojaan ja kaatumaan.
Tietenkin!
Mahtoi kyllä olla naapureilla hauskaa kun maattiin keskellä risteystä,minä Vespan vieressä ja mies Vespan päällä. Ei oikein tiedetty olisiko pitänyt itkeä vai nauraa..lopulta kuitenkin naurettiin:)
Kuvista näette,mihin kuntoon Vespan sain ja pahaltahan se näyttää mutta kuulemma on ihan helppo korjata,onneksi. Mutta itsepä halusi,että kokeilen,vaikka tietää kuinka tapaturmaltis olen!
Ja onneksi myös me säästyimme suuremmilta vammoilta. Minä selvisin vain yhdellä ikävällä mustelmalla ja vähän kipeillä käsivarsilla,miestä sattui jostain syystä enemmän kuin minua. Leukaan tuli haava,oikea ranne on ihan sininen ja turvoksissa ja saman käden käsivarsi ihan haavoilla.
Eli siis voi Vespa-parkaa ja voi mies-parkaa.
Niin..ja aionko kokeilla uudestaan?
Ehdottomasti:)
Hyvä Niina!:D Vähän mä nauroin, kun luin sun tekstiä. Ootte varmaan ollut tosi hyvä näky! Kyllä sun pitää ehdottomasti kokeilla uudestaan ettei jää kammo vespalla ajamiseen :)
VastaaPoistaSuvi
Mahtavaa :D hihityttää vieläkin! Mä haluun Vespan! Tosin kävis varmaan mullekin niin, että olisin enemmän sen alla kuin päällä.....
VastaaPoistaSuvi: No arvaa vaan naurettiinko mekin! Ja aivan varmasti aika moni naapurikin..:D Ja joo,heti kun tulee sopiva tilaisuus,kokeilen kyllä. Ehkä jossain isolla parkkipaikalla (missä ei ole ketään näkemässä) ja kaikki turvavarusteet päällä. Oliskohan Vespoihin jotain pehmusteita ympärille?:)
VastaaPoistaOuti: Tosi mahtavaa:)) Ja mä kyllä oikeesti haluaisin oppia,että saisin oman pienen söpön Vespan..mutta opettelu on tyhmää!
Luin tän sun tekstin maanantaina ja tiistaina tuli joku likka vastaan kaupungissa punasella Vespalla! Hetken siinä kerkesin miettiä että nopeesti se Niina oppi mutta sit se paljastukin joksikin ihan muuksi Vespaneidiksi :)
VastaaPoistaLiisa
Liisa: Hehhee,joo ihan noin nopee oppija en kyllä ole:) Olisinkin..Vespakin säästyisi tulevilta onnettomuuksilta;)
VastaaPoista