Pitkospuilla

Lapsi meni sunnuntaina päivällä mummilaan ja saatiin olla taas miehen kanssa ihan kaksistaan. Oli ihanaa ja ihanan rauhallista:)
Kävin myös Liisan ja koirien kanssa kävelyllä ja oli kivaa päästä pitkästä aikaa pitkospuille..vaunujen kanssa kun se ei ole oikein onnistunut.
Ilma oli aika viileä,mutta onneksi aurinko paistoi! Ja sain kuin sainkin kuvattua sen kevään ensimmäisen leskenlehden..tosin niitä oli tullut yhdessä päivässä hurjan monta lisää.
Ja kun palattiin koirien kanssa kotiin,mies oli aloittanut grillikauden ja saatiin makkaraa:) Oli kiva syödä ulkona!
Illalla nukuin pitkät päiväunet (tai oikeastaan iltaunet) ja sitten vaan laiskoteltiin ja herkuteltiin,nautittiin hiljaisuudesta.
Maanantaina nukuin pitkään ja join aamuteetä melkein puolitoista tuntia. Mies meni käymään töissä ja olin pitkästäpitkästä aikaa yksin kotona. Järjestelin papereita,kävin suihkussa ja kuuntelin musiikkia. Oli outoa mutta mukavaa.

Tänään mies haki meidät päivällä kaupungille ja käytiin katsomassa pyöräistuinta (tai mikä se nyt onkaan) lapselle. En malta odottaa,että pääsen pyöräilemään! Viime keväänä ja kesänä se ei oikein onnistunut mahan kanssa,joten siitä on varmaan puolitoista vuotta kun olen viimeksi pyöräillyt..hui! Ainoastaan kypärän pitäminen ärsyttää,vaikka se onkin omaksi parhaaksi..mutta kun ne on niin rumia! Onkohan hienoja kypäriä edes olemassa?
Hmm.
Käytiin myös ostamassa kameraan uusi linssinsuojus. Hukkasin sen lauantaina keittiön ja olohuoneen välille,eikä sitä löytynyt mistään. Varmaan joku kotimörkö vei sen..tai sitten lapsi.
Hmm.
Kahvilla käytiin myös ja pitkästä aikaa Laurellilla. Siellä on paljon hyviä herkkuja ja siedettävät hinnat,mutta itse paikka on näyttänyt samalta ainakin 20 vuotta ja on todella vanhanaikainen,eikä siis ollenkaan hyvällä tavalla. Myös asiakkaiden keski-ikä on noin 65 vuotta,joten siellä tulee hieman ulkopuolinen olo. Mutta pitää kyllä käydä siellä useammin,sillä tuo maustekakku oli todella hyvää! Nammm. Lapsikin sai yhden Hanna-tädin keksin ja se näytti maistuvan (tosin en tiedä kuinka paljon sitä meni suuhun).
Kotimatkalla pysähdyttiin kaupassa ja tuo ihana tulppaanikimppu maksoi vain 1,50! Oli siis pakko ostaa..ja luulenkin,että minulla on lievä tulppaani-addiktio. Niitä on pakko olla maljakossa koko ajan.
Hmm.