Rakeita

Tuijotin äsken keittiön ikkunasta hieman epäuskoisena ulos - satoi rakeita!
Aika hassua.
Mutta rakeet kyllä ovat aika hassuja,pikkuruisia jääpalloja. Pienenä niitä piti aina napata kielellä kiinni ja syödä.
Nytkin teki mieli mennä ulos keräämään niitä..en kyllä yhtään tiedä,mitä olisin niillä sitten tehnyt. Syönyt?
No,sen sijaan että olisin mennyt ulos pyörimään suu auki,kaivoin kaapista Lontoon rakeita ja rouskuttelen nyt niitä..hyviä ovat vaikka eivät taivaalta sataneetkaan:)

Sillävälin kun ihmettelin rakeita,eräs pikkuneiti oli keksinyt kuinka kenkälaatikon saa auki ja päättänyt sitten tyhjentää sen ihan kokonaan. Ehkä tämä oli pieni vinkki äidille - voitaisko ottaa kevätkengät jo käyttöön?
Myös kaikki muut laatikot on viimepäivinä ruvenneet aukeilemaan kummasti.
Apua.
Liimaa,teippiä,hakasia?

Lorutellen runotellen

Luin eilen Vauva-lehdestä,että kaikenlainen loruttelu ja laulelu on hyväksi vauvoille ja lapsille. Tiesinhän minä sen. Ja onhan se ihan itsestään selvää,että lapset pitävät musiikista ja loruleikeistä. Laulaminen rauhoittaa ja hauskuuttaa.
Mutta en minä silti ole laulanut enkä lorutellut lapselleni oikeastaan yhtään.
En osaa.
En muista mitään lastenlauluja saati sitten loruja. Mitä nyt muutaman säkeen Tuiki tuiki tähtösestä ja siitä Mörrimöykyn tanssilaulusta,minkä nimeä en edes muista.
Tunnen itseni vähän huonoksi äidiksi. Lapseni ei pääse tutustumaan lorujen ja laulujen ihmeelliseen maailmaan.

Mutta eilen näin myös ystäväni Suvin ja hänellä oli lapselle lahja - lorukirja.
Aika sopivasti etten sanoisi. Selailin sitten kirjaa kotona ja haparoivalla äänellä kokeilin hieman lorutella lapselle. Lapsi tuijotti ja hymyili,repi kirjan kädestäni ja alkoi pureksimaan sitä. Hmmm.
Äsken kokeilin uudestaan ja kyllähän se kieli niihin loruihin jännästi taipui,vaikka hassulta se tuntuikin. Lapsi teki kuten eilenkin,nauroi ja rupesi syömään kirjaa.
Mutta alku kai tämäkin.
Ehkä innostun loruttelemaan ja laulelemaan - tai sitten en,mutta ainakin aion kokeilla. Varsinkin kun on noin hieno kirja!

Tänään

Tänään on juuri oikea aika
muurahaisen lentää kuuhun
ja tehdä semmoinen taika
että namusia sataa suuhun

Hyvää viikonloppua kaikille! Toivottavasti teille(kin) sataa namusia suuhun:)

Värikylpy

Kävimme keskiviikkona vauvojen värikylvyssä ja lapsi ottikin sen ihan kirjaimellisesti.
Aluksi leikittiin naruilla ja kankailla,mutta lasta ei kiinnostanut - piti lähteä konttausretkille. Käytiin sitten vähän nojailemassa muihin äiteihin ja mielenosoituksellisesti kontattiin pois piiristä keskelle lattiaa tuijottamaan muita.
Kun päästiin vihdoin leikkimään väreillä,eivät nekään oikein kiinnostaneet..paisti maistamismielessä.
Sotku oli melkoinen ja myös minä pääsin kylpemään oranssissa,punaisessa ja keltaisessa.
Taiteilujen jälkeen tuli superkiukuttelut (pilasin kaiken kun putsasin naaman ja vaihdoin puhtaat vaatteet) mutta jotenkin selvittiin rattaisiin ja pihalle ja sitten tuli uni.
Huh.
Ja olisi kyllä äideillekin uni maistunut,tuntui kuin olisi suuremmankin urotyön tehnyt. Aika rankkaa tuo värikylpy..mutta ensi viikolla uudestaan!

Pitkospuilla

Lapsi meni sunnuntaina päivällä mummilaan ja saatiin olla taas miehen kanssa ihan kaksistaan. Oli ihanaa ja ihanan rauhallista:)
Kävin myös Liisan ja koirien kanssa kävelyllä ja oli kivaa päästä pitkästä aikaa pitkospuille..vaunujen kanssa kun se ei ole oikein onnistunut.
Ilma oli aika viileä,mutta onneksi aurinko paistoi! Ja sain kuin sainkin kuvattua sen kevään ensimmäisen leskenlehden..tosin niitä oli tullut yhdessä päivässä hurjan monta lisää.
Ja kun palattiin koirien kanssa kotiin,mies oli aloittanut grillikauden ja saatiin makkaraa:) Oli kiva syödä ulkona!
Illalla nukuin pitkät päiväunet (tai oikeastaan iltaunet) ja sitten vaan laiskoteltiin ja herkuteltiin,nautittiin hiljaisuudesta.
Maanantaina nukuin pitkään ja join aamuteetä melkein puolitoista tuntia. Mies meni käymään töissä ja olin pitkästäpitkästä aikaa yksin kotona. Järjestelin papereita,kävin suihkussa ja kuuntelin musiikkia. Oli outoa mutta mukavaa.

Tänään mies haki meidät päivällä kaupungille ja käytiin katsomassa pyöräistuinta (tai mikä se nyt onkaan) lapselle. En malta odottaa,että pääsen pyöräilemään! Viime keväänä ja kesänä se ei oikein onnistunut mahan kanssa,joten siitä on varmaan puolitoista vuotta kun olen viimeksi pyöräillyt..hui! Ainoastaan kypärän pitäminen ärsyttää,vaikka se onkin omaksi parhaaksi..mutta kun ne on niin rumia! Onkohan hienoja kypäriä edes olemassa?
Hmm.
Käytiin myös ostamassa kameraan uusi linssinsuojus. Hukkasin sen lauantaina keittiön ja olohuoneen välille,eikä sitä löytynyt mistään. Varmaan joku kotimörkö vei sen..tai sitten lapsi.
Hmm.
Kahvilla käytiin myös ja pitkästä aikaa Laurellilla. Siellä on paljon hyviä herkkuja ja siedettävät hinnat,mutta itse paikka on näyttänyt samalta ainakin 20 vuotta ja on todella vanhanaikainen,eikä siis ollenkaan hyvällä tavalla. Myös asiakkaiden keski-ikä on noin 65 vuotta,joten siellä tulee hieman ulkopuolinen olo. Mutta pitää kyllä käydä siellä useammin,sillä tuo maustekakku oli todella hyvää! Nammm. Lapsikin sai yhden Hanna-tädin keksin ja se näytti maistuvan (tosin en tiedä kuinka paljon sitä meni suuhun).
Kotimatkalla pysähdyttiin kaupassa ja tuo ihana tulppaanikimppu maksoi vain 1,50! Oli siis pakko ostaa..ja luulenkin,että minulla on lievä tulppaani-addiktio. Niitä on pakko olla maljakossa koko ajan.
Hmm.

Västäräkistä vähäsen

Kävin iltapäivällä pitkällä kävelyllä ja oli niin ihanaa kun aurinko paistoi ja oli lämmintä! Takin sai avata ja huivinkin ottaa pois kaulasta. Tuli hyvä olo ja hyvä mieli.

Vähän kyllä harmitti kun en ottanut kameraa mukaan,olisi tehnyt mieli räpsiä kuvia ihan kaikesta. Ja vielä kun monella vastaantulijalla roikkui kamera kaulasta..no ensi kerralla sitten.

Mutta matkalla näin vihdoin ne kevään ensimmäiset leskenlehdet! Ne hohtivat kuin pienet auringot ruskeiden lehtien ja risujen alta. Niitä lisää!
Sillalla minua vastaan köpötteli kuitenkin vähän odottamattomampi kevään merkki - västäräkki!
Pyrstö niin mahdottoman söpösti keikkuen.
Tuntuu vielä kovin aikaiselta niille..mutta ei haittaa!
Kiva tietää,että takatalvi ei voi enää yllättää ja että kesään on enää vähäsen!
Nyt sitten peipposia odottelemaan:)

Mi pequeño mono

Lapsi söi banaania.
Lopputuloksena oli erittäin tahmainen lapsi
ja mössöksi muuttunut banaani,
mitä löytyi vaatteista,lattialta,syöttötuolista,
kameran linssistä.
Kai sitä meni vähän suuhunkin.

Hyvää Pääsiäistä!

Tiedossa siis monta rauhallista päivää,paljon yhdessä oloa ja ehkä jonkin verran ylensyöntiä.
Tämän päivän saldo: dallaspullaa,teetä ja viinirypäleitä aamupalaksi,äsken kahvilla ainakin puolenkilon painoinen pannukakun pala ja mansikkahilloa ja teetä. Huh. Eikä kello ole vielä edes kolme.
Mutta mies on kotona ja lapsi hyvällä tuulella,joten siitä pitää nyt nauttia. Kohta syödään vähän lisää ja sitten ulos keinumaan! Viime viikonloppuna lapsi oli ensimmäistä kertaa keinussa ja tykkäsi kovasti,nyt pitää mennä uudestaan.
Ja ainiin,lapsi oppi heiluttamaan ja "sanomaan" samalla hei hei!
Aika upea tunne,kun onnistuu opettamaan omalle lapselleen jotakin,vaikkakin vain heilutuksen..mutta silti.
Ihanaa!

Vihertää

Pääsiäinen tulee,silmut aukeavat ja rairuoho repsottaa.
Ja lapsi sai kirpparilta uuden lelun,magneettijunan. Aika hieno vai mitä?

Pieni ja suloinen

Eikö olekin?
Ja niin pehmeä ja niin söpö!
Oi voi.
Teki mieli sujauttaa taskuun ja napata mukaan.

Mutta ei,en voinut napata söpöliiniä mukaani vaikka mieli teki. Toistaiseksi lapsi,kaksi koiraa ja pupu saavat riittää. Ja riittävät kyllä - enemmän kuin hyvin,mutta kissat ovat vaan niin ihania!

Kävin siis tänään isälläni,missä Reetta-kissa oli saanut neljä suloista pentua. Ihailin niitä samalla kun isäni soitti lapselle kitaraa ja opetti irvistelemään:)

Punaista perjantaina

Tein lapselle vadelmakiisseliä,mistä söin itse puolet yhdeltä istumalta. Nyt on maha kipeänä..mutta oli se vaan hyvää!
Muuten olenkin sitten ollut laiska,haahuillut vaan ympäri taloa tekemättä mitään.
Olo on ollut omituisen nuutunut. Väsyttää,eikä mikään oikein kiinnosta. Kävin ulkona harvinaisen lyhyellä kävelyllä eikä edes kukkien kuvaaminen piristänyt.
Ja pajunkissojen hakureissukin meni ihan pilalle kun kenkään meni vettä.

Hmm..onko tämä nyt sitten sitä kevätväsymystä? Ei keväällä saisi väsyttää kun aurinko paistaa,päinvastoin..
Mutta sitähän se on,valoisuus on niin outoa pitkästä aikaa,että se pistää väsyttämään. Onneksi tietää,että ihanaan valoon tottuu pian..ja sitten on taas puhtia!
Sitä odotellessa,hyvää viikonloppua!

Vähän väriä

Pihalta löytyy jo vähän väriä ja elämää!
Monta pientä alkua kurkottaa lehtien alta kohti valoa ja lumi sulaa niin nopeasti,että kohina kuuluu.
Lumikelloiksi paljastuneet valkoiset kukkasetkin elpyivät pienestä takatalvesta ja avasivat nuppunsa.
Koskakohan kevään ensimmäiset leskenlehdet heräävät talviuniltaan?



Tänään kävin Liisan ja miehen kanssa kahvilla ja jokainen söi Neidon Lumouksen. Murotaikinapohjaa,vaniljalla maustettua kermavaahtoa,tuoreita vadelmia.
Ihanaa,raikasta,makeea.
Näitä on jokunen tullut myytyä..ja syötyä:)
Ja kahvilan edessä oli ihania värikkäitä pajunoksia piristämässä harmaata päivää ja harmaata jalkakäytävää.

Nyt istun viltin alla sohvalla,juon teetä ja napsin tummaa suklaata. Lapsi on pienillä päiväunilla ja mies kaverinsa kanssa alakerrassa.
Tällaisiä hetkiä ei ennen edes huomannut,pieniä osia päivästä,mitkä vain hujahtivat ohi. Nyt ne ovat ihania ja tärkeitä,pakollisia omia hetkiäni.
Millaisia omia hetkiä teillä on?

Maaliskuun löydöt

En edes muista koska olisin viimeksi löytänyt kirppareilta itselleni vaatteita,varmaan useampi vuosi sitten,mutta nyt löytyikin sitten kerralla kaksi.
Hauska ruudullinen mekko,joka kaipasi vähän pienennystä,sekä musta pussihelmainen tunika maksoivat yhteensä 8 euroa. Ehkä vähän turhan hintavia kirpparivaatteiksi,mutta näyttivät ihan uusilta ja käyttämättömiltä..joten kaupat tuli. Enkä olisi voinut jättää noin söpöä ruutumekkoa sinne:)


Hauska ruusunmarjakuvioinen teemuki löytyi kolmella eurolla. Mukissa on sisällä siivilä (?) minne laitetaan teetä,sitten kuumaa vettä päälle,niin että se ylettyy siivilään ja sitten kansi päälle ja hauduttelemaan. Selkeää..:)
Entisessä työpaikassani oli samanlaisia mukeja ja ne olivat todella käteviä. Harmi vain,että erehdyin pesemään tämän yksilön astianpesukoneessa..ja nyt pinta on sitten ihan täynnä säröjä,voi höh:(

Harmaa paksu vyötärövyö ja musta kotimainen nahkalaukku löytyivät molemmat Fidasta,maksoivat yhteensä neljä euroa.
Ja tiedetään tiedetään,minulla on ihan liikaa laukkuja enkä saisi ostaa enää yhtäkään. Mutta yhdistelmä 2,40 euroa ja maailman pehmeimmäksi kulunut nahkapinta oli niin houkutteleva,että siinä sitä taas mentiin kassalle laukku kainalossa.
Olen ihan toivoton.
Hmm..kaikki aina aloittavat herkkulakkoja sun muita (minä myös),eivätkä ne oikein tahdo ikinä toimia,ainakaan kovin kauaa. Kuinkakohan kauan laukkulakko toimisi? Varmaan vähän paremmin ja kauemmin..kirppareille ja vaatekauppoihin kun ei ole Pakko mennä,mutta ruokakauppaan on. Ja kas kuinka sopivasti siinä ennen kassoja on ne herkkuhyllyt...

Kuka alottaa kanssani laukkulakon?