Aamulla puoli seitsemältä havahduin hetkeksi hereille ja yllätyin kun oli niin valoisaa. Siitä muutaman tunnin päästä aura-auto ja traktori riehuivat ulkona ja raapivat lumen pois aina asvalttiin asti. Huhkin yli tunnin lumikolan kanssa,mutta vielä jäi iso kasa jäälohkareita portin pieleen. Kolakin meni rikki.
Minulle kyllä riittää jo tämä talvi.
*
Kuvat ovat isäni luota,missä käytiin tänään lapsen päiväunien jälkeen. Siellä oli mukavaa. Katseltiin isän ottamia valokuvia,siliteltiin kissoja,ihmeteltiin pupua ja pohdittiin,uskaltaisinko laittaa laventelia tai rakuunaa kasvamaan - tai ylipäätänsä mitään,sillä viherpeukalon taidot eivät todellakaan ole periytyneet isältäni minulle.
Lapsi leikki kissojen leluilla,"soitti" isäni kitaralla ja piilotti laskimen ja suurennuslasin tämän kumisaappaisiin. Sillä välin kun minä vähän kuvailin nurkkia ja kulmia,isä ja lapsi juoksivat ja konttasivat ympäri taloa niin että töminä vain kuului. Oli ihanaa nähdä molemmat niin innoissaan,niin toistensa lumoissa.
Siitä tuli hyvä mieli.
Minullekin tulee aina kovin lämmin ja hyvä mieli, kun katson oman äidin touhuamista lasten kanssa. Siinä tulee sukupolvien ketju jotenkin niin konkreettiseksi. Rupeaa miettimään sitä, kun itse oli lapsi, millainen äiti oli ja sitä, kun omat lapset saavat lapsia, että millainen isoäiti sitten itse on. Välillä tuollaiset hetket herkistävät ihan kamalasti. Kun tietää, etteivät nekään kestä ikuisesti.
VastaaPoistaIsäsi koti vaikuttaa vähän samalta kuin mummolani, nostalginen ja hyväntuulinen. Ihana kisu :)
VastaaPoistaMinulle tuli kirjoituksestasi hyvä mieli. Se oli niin lämmin ja kaunis. Piristi aamuni.
Teetä ja vipsimunkkeja :) Ja tottakai uskallat laittaa pienen yrttipuutarhan kasvamaan! Eihän siinä mitään menetä :) pus teille <3
VastaaPoistaKannattaa kokeilla yrttien kanssa, mutta minä ainakin syksyllä huomasin, että yrttilampuille olisi ollut tarvetta, jonkinlaisille kohdevaloille. Mutta nythän kevät kyllä valaisee, kyllä se sieltä tekee tuloaan!
VastaaPoistakuulostaa kivalta päivältä.
VastaaPoistalumi saa luvan riittää täälläkin. pian on aika yrteille ikkunalaudalla. haluaisin kans laventelia. viime kesäinen ei oikein ottanut kasvaakseen. tänä keväänä uusi yritys..
Kirjailijatar: Totta,tuollaisessa tilanteessa tulee sellainen ihana yhteenkuuluvuuden tunne. On hienoa huomata olevansa osa jotain isompaa,juri sitä ketjua. Herkäksi pistää minutkin..:)
VastaaPoistaSolen: Tuo on mummoni asunto:) Isä siirtyi sinne asumaan kun mummo meni huonoon kuntoon. Ja voi,onpas ihanaa kuulla! Hyvä jos piristin:)
Outi: Mmm,sellainen maistuisi nyt.. Voi niitä aikoja;)
Mimmi: Joo,kyllä varmaan kokeilen,ainakin yhdellä lajilla niin ei tule suurta tuhoa (ja surua) jos se kuolee..:)
Outi: En ymmärrä,mistä tuota lunta riittää..en jaksaisi kolata enää kertaakaan:( Toivottavasti saat laventelin tänä vuonna kasvamaan!
Ehdottomasti kokeilet yrttitarhaa :) Kun sitä maatakin riittää.
VastaaPoistaAnoppi oli saanut sitruunamelissan kaupasta ostetusta pikkuruisesta ruukusta kasvamaan yli puolimetrisen sitruunamelissapusikon!
Nyt Niinasta viherpeukalo ;)
Aika takuuvarman "yrttitarhan" saa myös istuttamalla valkosipulin kynsiä multaan, niin että pohja on muutaman millin mullan alla, kuivasta sipulista saa myös tuoretta kevätsipulia samalla tavalla tai laittamalla sipulin vesiastian päälle niin, että kanta on hiukan veden yläpuolella (kasvattaa muutamassa päivässä uudet juuret). Näin siin JOS sattuu pitämään sipuleista. Mun herkkua ovat!
VastaaPoistaTulin siis taas ihailemaan sivujasi. Edelleen ihastuttavat!
Hanna-Leena: No maata riittää,siihen ei vaan pääse käsiksi kun lunta on jokapaikassa ainakin metri:) Mutta ajattelin laittaa ruukkuun ja kesällä sitten parvekkeelle,siihen paistaa oikein kunnolla. Hmm..saas nähdä jäänkö vain poropeukaloksi:D
VastaaPoistaMaina: Hih,kiitos! Ja täällä saa kyllä käydä,ilomielin:) Tuota valkosipulijuttua voisin kyllä kokeilla..sipulit on herkkua ja etenkin valkosipuli..mmm:)